Pieni mainos jostain omasta ;)

En tiedä, onko se ehkä jonkun mielestä mautonta kirjoittaa hääblogia mennessään naimisiin jo toista kertaa. No, totesin että fuck it ja päätin aloittaa sellaisen. :)

Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin blogiin pääset täältä!

Yritän kirjoitella molempiin mahdollisimman paljon, koska tavoite on pitää tuo toinen täysin häihin liittyvänä ja tänne sitten raapustella "normaalista" elosta meidän leveyksillä.

Moikka vaan, pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? :)

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Isoja elämänmuutoksia, mutta pääasiassa vain parempaan päin. Ensinnäkin neljä päivää kyseisen tekstin jälkeen tapahtui tämä:

Dan otti ja kosi. <3 Oltiin oltu katsomassa keikkaa Rytmikorjaamolla ja keskusteltiin, että kunpa olisi jo muutaman kuukauden vuosi pidemmällä, niin olisi "sosiaalisesti hyväksytympää" mennä kihloihin. Dan totesi, että fuck it, mitä muut ajattelee ja pyysi mua vaimokseen. :) Nyt sitten suunnitellaan häitä parin vuoden päähän. Veljeni oli kiltti ja otti meistä viralliset kihlajaispotretit Seinäjoella, Törnävän kartanon alueella ja niistä tuli ihanat!

Kihlauksen jälkeen oli selvää, että yhteen muutetaan ja toukokuussa siirsinkin sitten omat ja tyttäreni tavarat Danin kotiin Kruunupyyhyn, josta on nyt tehty meidän kaikkien yhteinen koti.

Toukokuussa tuli myös ikäviä uutisia. Menetin työpaikkani YT-neuvotteluiden tuloksena ja nyt olen sitten "lomaillut" koko kesän.

Mun pieni tyttöseni on kasvanut niin valtavan isoksi. Neiti on tällä hetkellä 4v 8kk ja semmoinenkin fiksu ja filmaattinen pakkaus, ettei tosikaan. :D Älyttää itseään vanhempiakin lapsia mennen tullen ja oppii niin nopeasti, kiitos valtavan tiedonjanon. Viime viikolla hän aloitti kielikylpypäiväkodissa, jossa hän (toivottavasti) oppii ruotsia. Kaikki muutokset hän on ottanut todella hyvin ja viihtyy uudessa kodissamme mainiosti. :)

Meidän perheeseen muutti myös eräs pienenpieni tulokas. Danilla oli entuudestaan jo kissa, Mirko. Pikkuneiti kysyi eräänä maanantaina, että voisiko hän myös saada oman kissan. Olin itse ensin vähän epäileväinen asian suhteen, mutta tuo rakas sulho sai mun mieleni muuttumaan ja siten heinäkuun alussa perheemme kasvoi pienellä Elsa-neidillä.

Elsa on juuri sellainen, kuin mitä kissanpennulta saattaa odottaakin. Hölmö, energinen ja raivostuttava, vaikka onkin myös aivan ihana. :D Mirko oli ensin selvästi sitä mieltä, että tuo otus ei voi olla jäämässä tänne, mutta nyt on mieli muuttunut ja isoveli pesee pientä päivittäin leikkien lomassa. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Mirkon mielestä Elsa on todella tyhmä, kun se jää jumiin pussilakanan sisään jne. :D

Kesän aikana on tullut myös reissattua paljon. Kahdestaan ja kolmestaan. Tuskassa tuli piipahdettua, Power Park, Ikaalisten kylpylä Ti-Ti-nallen taloineen... Viimeisin reissu oli Hämeenlinnaan noin 50 000 muun ihmisen kanssa katsomaan AC/DC:tä. Ja vielä on isompia ja pienempiä reissuja syksylle tiedossa, pääosin keikkoja katsomaan. Marraskuussa Berliini!

Että tämmöistä tänne. :) Mitäs sinne?

"I say this with all of my heart.."

Teistä suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen? Niin kuin olisi löytänyt sen puuttuvan, hukassa olleen osan palapeliin. Ja kun sen osan saa paikoilleen, on palapeli kokonainen.

Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.

Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.

Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)

Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.

Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.

Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.

Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)

Moikka moi!

Kyllä. I'm back!

Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?

Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)

Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!

Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)

Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.

Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!

Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!

Sinne se kesä meni!

Syyskuun ensimmäinen päivä, kesä on virallisesti ohi. Tähän kesään mahtui niin paljon, että en edes muista, milloin viimeksi olisi ollut tälläiset pari kuukautta. Muutto, rakkautta, minireissuja, häitä, pienen ihmisen iloa... :) Onneksi tämä syksykin on varmasti hyvä, kuukauden päästä pötkötellään rakkaan ja parin ystävän kanssa Alanyan rannoilla!

Reilu viikko sitten julkaisin Facebookissa melkoisesti kehuja ja tykkäyksiä keränneen kuvan ja tahdon nyt jakaa sen teidänkin kanssa, koska oon aika f*cking proud. ;)

 

Enää reilu kilo seuraavaan tavoitteeseen! :) Nuo vasemman puoleisen kuvan housut näyttää tänä päivänä näinkin mahtavilta mun päällä (itseasiassa ovat jo muuttaneet uuteen kotiinkin):

Onneksi pääsee ulkomaille ostamaan uusia, HALPOJA vaatteita, kun mikään kaapissa ei enää oikein istu. Kaikki vaan roikkuu päällä ja sekös ärsyttää.

Elokuussa juhlittiin vihdoin rakkaiden ystävien häitä, joissa sain kunnian toimia toisena kaasona. Tulen tekemään vielä kokonaisen postauksen hääpäivästä, joka oli muuten ihan täydellinen, kunhan saan kuvat käsiini ja luvat ihmisiltä niiden julkaisemiseen. Tässä kuvat omasta lookistani, joka keräsi kovasti kehuja (eräältä sulhon tutulta vähän liikaakin huomiota :D):

Mekko löytyi Miss Windy Shopista, samoin alushame. Kengät ovat Lola Ramonan luottomallini Angie, hiukset laitettiin Salon Hennassa Ellun toimesta ja meikin tein itse. :) Tuo mekko oli kavennuksista huolimatta ihan hirveän iso edelleen, mutta kyllä se meni. Nyt on suunnitteilla vähän isompaa muokkausta sille, kunhan saan aikaiseksi. Hih, hiuskuvan taustalla näkyy, miten ihana mies mulla on... ;)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! :)

Asuja, kuulumisia ja vähän paljastuksiakin

Heipparallaa! Täällä on muutosta selvitty ja lomatkin alkavat olla lusittu (sitähän mulla oli valtavat 8 päivää). Juuri sopivasti lomalle lompsiessa alkoivat upeat ilmat ja lämpö on hellinyt koko viikon. Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoon hyvin, Pikku-M on vuorotellen ollut minun ja isänsä luona ja hyvin on mennyt. :)

Haluan itserakkaasti jakaa teille muutaman kuvan itsestäni. :D Pari uutta kesälempparia on löytynyt vaatekaappiin - jotain sellaista, mitä en viime kesänä olisi voinut kuvitellakaan laittavani päälle. Monen asian summana (painonpudotus, vuolaat kehut ulkonäöstä mm.) löytynyt itsetunto on antanut kuitenkin sen verran potkua, että uskallan niin paljon paremmin laajentaa vaatevalikoimaanikin. Kännykkäräpsyjä sori, en nyt juuri osaa sanoa, missä mun (huono) kamerani on.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on ehkä eniten rohkeutta vaatinut ostos. Nimittäin tuo farkkuhame. Vuosi sitten en olisi kovin helpolla vetänyt noin lyhyttä hametta päälleni, enkä toki vieläkään julkisesti uskalla lähteä tuo päällä ulos ilman leggingsejä tai sukkahousuja. Mutta I love it!

Hihattomat paidat ovat aina olleet minulle vähän niin ja näin, että kehtaanko käyttää, koska en ole ikinä tykännyt näyttää käsivarsiani. Paksuthan ne ovat edelleen, mutta en jaksa välittää enää. :D Tämä ihana toppi löytyi Facebookkirppikseltä, on uusi vielä kaiken lisäksi! Niin mun näköinen, selässä on pitsiäkin... :)

Nämä kaksi kuvaa ovat rakkaan ystäväni polttareista, jotka menivät muuten ihan täydellisesti. :) Meidän kaasojen pitkä suunnittelu palkittiin ja morsian oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen päivästään. Meillä oli illan pukukoodina muille kuin morsiamelle "Pikkumusta" ja omat kesäisemmät mustat mekkoni ovat kaikki auttamattoman isoja. Tuota kasvokuvaa kun vertaa vanhempiin, niin huomaa todella eron, mikä tämän vuoden aikana on tullut muotoon... :)


Pakko vähän paljastaa teillekin (sen uhalla, että nyt mut tuomitaan tästä asiasta), kun tämä on jo täysin julkista muutenkin, mutta tuo hehku mun kasvoille on ilmestynyt erään ihmisen asteltua mun elämääni... ;) Tunnettu jo tovi, mutta ihastuttu mun eroni aikoihin (jonka kanssa hänellä ei sitten ollut mitään tekemistä, ettei jää kenellekään epäselväksi) ja sittemmin ruvettu seurustelemaan. Enkä voisi olla onnellisempi. <3

Elämää se vain on...

Mä tiedän, että se mitä aion nyt teille kertoa, tulee järkyttämään monia. Koska sitä tämä on aiheuttanut kaikissa, järkytystä. Ja epäuskoisuutta. Ja ennenkaikkea keskustelua.

Puhuin tuossa "paluupostauksessani" tulevista muutoksista elämässä. No. Pitkän harkinnan jälkeen tultiin aviomiehen kanssa siihen tulokseen, että ollaan siinä pisteessä, kun on parempi nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei tätä enää pysty korjata. Ollaan siis eroamassa. Päätöstä ei tehty helposti ja ajatus on muhinut molempien päässä jo todella kauan (siis oikeasti todella kauan), mutta vaati aikaa uskaltaa sanoa se ja todeta, että tämä oli nyt tässä. Syihin en sen suuremmin ala pureutua näin julkisella foorumilla, ei niitä tiedä kaikki "oikeat tututkaan". :) Muutetaan erilleen tulevan kuun vaihteessa. Itse olen jo asunnon löytänytkin, kiitos yhden työkaverin, ja huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa vuokrasopimus. Jos olisin taikauskoisempi, niin olisin tuossa joku aika sitten ottanut vihkisormukseni rikkoutumisen jonkinlaisena merkkinä tulevasta.

Pikku-M tulee asumaan meidän molempien luona vuoroviikoin. Meille se on paras ja ainut oikea vaihtoehto, koska meidän mielestä molemmilla vanhemmilla ja ennenkaikkea lapsella on oikeus viettää yhtä paljon aikaa yhdessä. Alussa mennään kyllä varmasti lapsen ehdoilla ja jos hän esimerkiksi kesken toisen luona vietettävän viikon mennä toisen luokse, hän saa mennä. Pieni ihminen ei vielä ymmärrä, mitä se eroaminen tarkoittaa, niin ollaan puhuttu tytölle, että kohta asutaan kahdessa kodissa, joista toisessa hän saa asua isin ja toisessa äidin kanssa.

Sen voin vielä sanoa, että pitkästä aikaa ollaan molemmat oikeasti onnellisia ja helpottuneitakin, kun asiat ovat selvinneet niin hyvin ja ero tapahtuu hyvissä väleissä ja ystävinä. :) Mulla on todella hyvä olo, osittain johtuen tästä ja osittain muusta. Saadaan molemmat ruveta elämään omaa elämäämme, eikä meidän tarvitse katkeroitua vuosia huonossa avioliitossa. :)