Ihanaa, s**tana!

Te, jotka ette otsikon lausahduksen alkuperää tiedä, niin kyseisen letkautuksen päästi toimittajalle Porin Ässien Veli-Matti Savinainen maratonin mittaan venähtäneen ottelun jälkeen voittomaalin tehtyään ja finaalisarjan jatkumisen varmistuttua. Ässät voitti mestaruuden seuraavassa ottelussa.

Viikonloppu vierähti ensin vanhempieni luona Seinäjoella ja sen jälkeen Helsingissä. Tai no, tarkemmin sanottuna Hartwall Areenalla, koska siellä se suurin osa ajasta vietettiin kisatunnelmissa. Suomen peli oli ihan huippumahtava ja Saksa-Latviakin todella katsomisen arvoinen jo ihan molempien (etenkin Latvian) fanien vuoksi, koska pienistä joukoista lähti niin mahtava kannustus, että pelaajatkin sen varmasti huomasivat ja kuulivat.

Sitten vähän kuvia, jos blogger niitä antaa lisätä! (Mozillalla ei onnistunut, mutta kappas! Chromella onnistui. Kiitos vain Google...)

Alkulämmittelyissä Veli-Matti Savinainen ja Sami Lepistö

Juuri ennen pelin alkua.

Turistit!

Voiton jälkeiset kiitokset yleisölle

Lisää turisteja!

Ihan mukavat paikat, vai mitä? :)

Meidän kanssa samassa hotellissa oli tänä vuonna USA:n, Venäjän, Itävallan ja Saksan joukkueet. Velipoikani ja Jussi olivat nähneet sunnuntaina aamutupakalla ollessaan Venäjän superstaran Ilya Kovalchukin juomassa aamukahvia ja syömässä kroisanttia hotellin terassilla. Sama jamppa otti perjantaina ottelurangaistuksen Leijonia vastaan törttöillessään sekä eilisessä ottelussa passitti diivan elkein joukkueen lääkärin noutamaan itselleen pullon Pepsiä vaihtoaitioon... :D

Sinänsä harmitti olla toinen äitienpäivä putkeen tienpäällä, jolloin koko päivän vietto jäi pariin hetkeen. Onneksi kuitenkin sain pikkunuppuseni "itse" askarteleman kortin ja (itse valitsemani) ruukkuruusun jo ennakkoon torstaina. <3 Ja ensi vuonna on taas uusi äitienpäivä, jolloin olen kyllä tasan ja tismalleen perheen kanssa omissa oloissa. :)

Kynnet ja kisavarustus

Maanantaina oli kynsihuolto, jossa laitettiinkin jotain vähän erikoisempaa kynsiin! Olin saanut ystäviltä synttärilahjaksi Maybellinen koko kynnen peittäviä kynsitarroja, joita kovasti halusin kokeilla. Kosmetologini kertoi, että niitä voi ihan yhtälailla laittaa geelien alle, kuin tavallisia pieniäkin tarroja, joten halusin ehdottomasti kokeilla!

Tälläiset niistä sitten tuli! Vihreät timantit laitettiin yhdistämään kynsiä mekkoon, jonka olen ajatellut laittaa ensi viikolla ystävien häihin päälle. Ensin ajatuksissa oli kyllä laittaa siniset kisakynnet, mutta totesin niiden riitelevän liikaa asuni kanssa muulloin kuin kisojen ajan. Aika sievät tuli, eikö vain? Luonnossa kimallus on kaunis, joten tämä kuva ei oiken tee oikeutta sille.

Eilen kidutin itseäni nopealla hammaslääkärikäynnillä, jossa revittiin pois toinen yläleuan viisaudenhammas. Puuduttamiseen meni taas paljon enemmän aikaa kuin itse hampaan nyppäämiseen, mutta ainakaan ei tuntenut mitään.

Tämän päivän hommana onkin ollut pieni shoppailu"reissu" (Tosi reissaamista, kun asutaan alle 500m säteellä melkein joka putiikista kylässä... Kyllä, tämä keskusta on pieni!) Pikku-M:n kanssa agendana löytää hänelle uudet kevätkengät ja itselle vähän kisarekvisiittaa. Ihanat punaiset Paxin lenkkarit löytyi tyttöselle, samoin sievä Minni Hiiri-kesävaatesetti. Ja ne kisarekvisiitat...

Pelipaita on ollut mukana jo vuoden 2003 kotikisoista, jolloin olin siis ensimmäisen kerran moisia katsomassa silloisen hyvän ystäväni kanssa. Oltiin 16 ja kahdestaan Tampereella katsomassa kiekkoa, miten rajua! :D Muut löytyivät tänään yhteensä reippaasti alle kympillä! Eiköhän näillä Leijonat kannusteta voittoon lauantaina! :)) (Blurrasin linssejä, kun olipa melkoinen sotku, mikä niistä näkyi...)

En edelleenkään saa lisättyä omalta koneelta kuvia tänne. Onko muilla samaa ongelmaa? Tai ratkaisua ongelmaan? Jouduin nämä lisäämään muualle ensin ja sitten tänne... ><

Niin joo! Brandoksella oli megamega hyviä alennuksia ja tein sellaisenkin löydön! Minähän rakastan Irregular Choicen kenkiä ja alesta löytyi iiiiiiiihhanat vaaleansiniset Pattyt. Ja hintaa vain 37€! Meinasin pyörtyä nähtyäni hinnan ja oli vielä omaa kokoakin! Ostoskoriin siirtyivät melkoista haipakkaa... :)) Kuva täältä.

Happyyyyyyy! Tuli sähköpostia hetki sitten, että ne ovat lähteneet tulemaan uutta kotiaan kohti. Jussille perustelin ostoksen halvalla hinnalla ja lupasin myydä parit vanhempaa paria pois, jotka ovat epämääräisen kokoisia... ;)

Minä ja jääkiekko

Seuraava postaus tuskin kiinnostaa kovin monia naisia aiheeltaan, mutta tämä on jotain minulle todella rakasta. :)

En osaa sanoa, miten rakkauteni jääkiekkoon on syntynyt. Meillä ei sitä koskaan ole pelattu, paitsi mitä nyt koulun liikuntatunneilla, eivätkä esimerkiksi vanhempani ole intohimoisia jääkiekon seuraajia. Meillä on kotona katsottu jääkiekkoa sen verran, että maajoukkueen pelejä seurattiin. Muistan suuttuneeni niin monet kerrat jo lapsena siitä, että kaikki muut luovuttivat joukkueen ollessa häviöllä ja itse jaksoin uskoa ja kannustaa omiani (tuosta raivostun edelleen, koska kunnon fani ei käännä selkäänsä joukkueen kohdatessa vaikeuksia).

kuva

Teini-iässä löysin yläasteella sielunsiskon, jonka kanssa seurattiin kiekkoa yhdessä ja käytiin jopa vuonna 2003 kahdestaan Tampereella katsomassa Leijonien mm-peliä ihan kahdestaan. Oltiin 16 silloin. Valitettavasti vanhat ystäväsuhteet ovat jääneet jossain vaiheessa, enkä edes tiedä, missä tämä sielunsisko nykyään menee (ei, hän ei ole Facebookissa). Mm-kisojen aikaan hän aina kuitenkin tulee mieleen ja hymyilyttää kaikki ne jutut jääkiekosta ja jääkiekkoilijoista... :)

Jo todella nuoresta asti suosikki liigajoukkueeni on ollut Jokerit. Rapakon takaisista joukkueista lähinnä sydäntä on Chicago Blackhawks ja nykyään myös Boston Bruins. En kuitenkaan ole sellainen, että inhoaisin jotain joukkuetta esimerkiksi Sm-Liigassa. Mielestäni jokainen pelaaja, valmentaja jne. ansaitsee kunnioitusta, koska he ovat kaikki rautaisia ammattilaisia ja eihän sitä nyt vaan voi olla ihan p*ska, kun on päässyt liigaan tai vaikka sitten sinne NHL:ään pelaamaan.

kuva

Maajoukkuelätkä on aina ollut kyllä ihan erityisen rakasta. Siitä kertoo ehkä jo sekin, että on valmis maksamaan satoja euroja siitä, että pääsee sitä paikanpäälle katsomaan... :) -95 olin nukkumassa, kun Leijonat voitti maailmanmestaruuden, mutta 2011 istuin sohvalla 5kk pikkuneidin nukkuessa sylissäni ja muistan alkaneeni itkeä 4-1 maalin kohdalla onnesta. Ja niitä onnenkyyneleitä vuodatin vielä paristi myöhemminkin. "Poika" kävi juhlallisuuksissa tuossa piskuisessa naapurikylässäkin (Leo Komarovin mukana), mutta silloin valitettavasti jäi käymättä, kun sattui samaan aikaan Pikku-M:n vauvauinnin kanssa.

Reilun kuukauden päästä uudestaan!

Olen onneksi löytänyt rinnalleni puolison, joka jakaa tämän "hulluuden" kanssani. :) Lätkä vilisee keskusteluissa usein, livelähetyksiä katsotaan aina, kun niitä tulee ja meidän pienellä "häämatkallammekin" kävimme sitä kiekkoa katsomassa. Kohta taas suunnataan pääkaupunkiin mm-kisojen merkeissä!

Tuohon alas tuli jostain 2 todella ärsyttävää laatikkoa, joita en saa pois!!!