Ajattelin kirjoittaa aiheesta, mitä on aviomiehen kanssa mietitty viime aikoina jonkun verran. Nimittäin ihmisten odotuksista toisten ihmisten elämiä kohtaan.
Villi Varpunen-blogissa asiasta olikin jo aiemmin todella hyvä teksti.
Ulkopuolelta satelee paljon odotuksia varmasti jokaisen elämään ihan elämäntilanteesta riippumatta. Nämä odotukset yleensä sitten ilmenevät ihmisten kyselyinä ja tiedusteluina. "Onkos sulla ketään kiikarissa?" "Joko te pian menette kihloihin/naimisiin?" "Eikö se olisi jo lasten aika?" "Koskas teidän pikkuinen saa sisaruksen?" Listaa voisi jatkaa pitkälle, mutta nämä nyt ovat varmaan pääpiirteittäin ne yleisimmät.
Näillä kaikilla ihmiset suurimmaksi osaksi tarkoittavat varmasti vain hyvää, mutta tiedustelujen kohteelle/kohteille ne eivät välttämättä sillä tavoin välity. Kohteesta saattaa tuntua, että hänen valitsemansa polku elämässä ei riitä muille ja että hänen valintojaan ei kunnioiteta. Pitäisi mahtua johonkin tiettyyn muottiin valintojensa kanssa ja jos näin ei ole, on jollain tavalla epäonnistunut ja pitäisi muokata elämäänsä yleistä normia päin keinolla millä hyvänsä. Eihän sen niin pidä olla!
Myönnän, että olen itsekin joskus saattanut kysyä esim. pariskunnalta hääsuunnitelmista, mutta jos vastaus on ollut "no ei me nyt ihan vielä" tai vastaavaa, olen kunnioittavasti todennut, että eihän se mikään pakko nykyään edes ole ja aikaahan on maailman tappiin asti parin niin halutessa. Olen myös hyväksynyt vastauksen enempää kyselemättä, koska eihän se kyllä oikeasti minulle edes kuulu. Lasten hankkimisesta en kysele ikinä, koska se on jo sitten taas ihan toinen asia. Se on niin iso päätös ihmisten elämässä, joka oikeasti ja todella sen elämän muuttaa, että mielestäni sen pitäisi olla ehdottomasti vain parin välinen asia. Voin keskustella asiasta, mutta en kyllä missään nimessä lähde kenellekkään vihjailemaan, että "eikös jo, vink vink vink".
En tiedä jatkuuko ihmisten kyseleminen ja tietynlaiset odotukset niitä lapsia pidemmälle. Tämä nyt johtuu ihan siitä, että en ole vielä päässyt niin pitkälle, että se lapsikysely olisi ohi ja lapset olisivat jo aikuisia sekä itse siinä iässä, että niitä lapsia ei enää kukaan odota meidän saavan. Ehkä sitten ne lapsikyselyt kohdistetaan sitten lapsenlapsiin? Mökin hankintaan? Muuhun materian haalimiseen? En tiedä.
Me Jussin kanssa on selvitty aika pienillä kyselyillä suurin osa meidän yhdessäolosta, johtuen varmasti todella isosti siitä, että oltiin todella nuoria seurustelumme alussa, muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin varmaan "odotetussa aikataulussa" ja on oltu aina myönteisiä sille ajatukselle, että lapsi saa tulla, kun on sen aika (ja se aika koitti tilastollisesti nuorehkona). Häistä ei pahemmin koskaan kyselty, vaikka kihlaus olikin pitkä. Mutta nyt. Se ihmisten odotus, että tottakai se toinen lapsi tulee ja niinku heti heti heti. "M on kohta jo kolme!" Siitä saamme ihan jatkuvasti tiedusteluja ihan joka puolelta. Enkä edes tiedä, mitä siihen pitäisi vastata. Kertoa juurta jaksaen, mitä ajattelen koko asiasta vai kuitata hymyllä vai mitä?
Mielestäni jokaisen ihmisen valintoja pitää kunnioittaa. Oli se sitten ammatinvalinta, sinkkuus, asunnon osto tai sitten jokin muu vain sen ihmisen tai pariskunnan elämään vaikuttava asia. Jos nainen haluaa korjata autoja ja nauttii siitä, niin go for it girl! Elämää eletään itselle, ei kenellekkään muulle. PISTE.