Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.
Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.
Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)
Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.
Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.
Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.
Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)
