Melkein kuiva

Nyt on ihan pakko kirjoittaa yhdestä lapsen virstanpylväästä, jota ehkä jossain määrin jännitinkin ja pelkäsin epäonnistuvani tämän kanssa surkeasti. Nimittäin kuivaksi opettelusta. (Kyllä, pissaa ja kakkaa!) En vain voinut käsittää pienessä päässäni, että miten ihmeessä se opetellaan, kun ei sitä kukaan ollut minulle kertonutkaan. Mutta kyllä sen nyt on huomannut jo tässä vaiheessa, että äidinvaistoilla ja maalaisjärjellä pääsee lapsen kanssa aika pitkälle. Lahjonta on myös osoittautunut aika hyväksi apukeinoksi tähän pottailun treenaamiseen... ;)

Pikku-M:lle ostettiin potta joskus viime syksynä ja aluksi hän olikin sen kanssa todella innoissaan ja onnistumisia tuli paljon. Jossain vaiheessa viehätys kuitenkin laantui, kuten aina kaiken muunkin kanssa ja pottailusta tuli yhtä taistelua. Emme kuitenkaan halunneet häntä sinne pakottamalla pakottaa, ettei siihen sitten syntyisi mitään epämiellyttävää assosiaatiota.

Tässä nyt kuitenkin pikkuhiljaa on huomattu, että sitä pissaa ei päivän aikana tule enää edes kovin montaa kertaa (kun ei juo pullokaupalla maitoa jatkuvasti) ja tyttö alkoi itse hienosti ilmoittaa vaippa päälläkin, että nyt pitäisi päästä vessaan. Kesällä mummalassa oltiin pihalla paljon ilman vaippaa, joten sekin vaikutti paljon opetteluun. Pitkäähän hän kuitenkin on aina ensimmäisenä aamulla käynyt potalla ja aina on vuolaasti kehuttu, kun onnistumisia on tullut.

Nyt ollaankin sitten pari reilun viikon oltu pääasiassa ilman vaippaa. Vain silloin on vaippa laitettu, kun ollaan menossa jonnekkin, missä ei välttämättä vessamahdollisuutta ole ja lähtöä ennen ei ole suostunut neiti potalle. Tuolloinkaan tosi harvoin sinne vaippaan enää mitään tulee. Myös nukkuessaan hänellä on vielä vaippa, vaikka yöt ovat olleet jo pitkään lähes aina kuivia. Nyt kuitenkin kahtena peräkkäisenä aamuna on ollut vaippa märkä, kun illalla ei ole pissa tullut kiukuttelun viedessä voiton muusta (meillä uhmataan tällä hetkellä hirveästi nukkumaanmenosta). Mutta hienosti M osaa ilmoittaa vessahädästään ja olenkin ottanut sen asenteen, että sinne vessaan mennään sitten heti ja välittömästi, vaikka itse olisin tekemässä mitä. Samaa olen yrittänyt miehelle iskostaa päähän...

Mutta se numero 2. Sen kanssa ollaankin sitten saatu odotella tuloksia. Vajaan vuoden sisään voin sanoa, että onnistumisia oli yhden käden sormilla laskettava määrä ja nekin pitkän istumisen tuloksina. Nyt kuitenkin torstaina tai perjantaina, en muista tarkalleen, neiti alkoi kysellä vaippaa ja kylmän viileästi totesin hänelle, että vaippaa ei nyt enää tule, koska hän on tarpeeksi iso tyttö päästämään sen isommankin hädän pottaan. Koko iltapäivä siinä meni ja parit itkutkin tyttö tihrusti, koska ei millään meinannut suostua maanitteluista huolimatta potalle, mutta ennen nukkumaanmenoa illalla hän sitten suostui yrittämään ja sen jälkeen ei kotona ole sitten vaippaan enää päästeltykään, vaan menty potalle! :) Toki tänäänkin hän ensin sanoi, että "Äiti, laitettaisiinko vaippa?". Kieltäydyin ja parin minuutin päästä M pyysi päästä vessaan, eikä tarvinnut edes kovin kauaa yrittää.

Että ehkä tämä tästä. Paljon ollaan oltu liikenteessä kodin ulkopuolella vaipatta ja kuivana on pysytty. Toki kannan laukussa varapöksyjä ja -housuja ihan varmuuden vuoksi, jos vahinko sattuisikin. Onneksi tuntuu kuitenkin, että esim. leikkipuistossa on niin paljon muuta mielenkiintoista, ettei sitä pissahätää ehdi edes ajatella ja se hätä yllättää sitten vasta kotona. :) Toivottavasti tästä oli edes jotain apua jollekkin saman asian kanssa kamppailevalle! Loppuun nätti hymy neitokaiselta... :D