Joko saa fiilistellä joulua?

Mä oon ihan henkeen ja vereen jouluihminen. (En tosin ymmärrä jo lokakuussa kaupoissa soivia joululauluja sen enempää kuin kukaan muukaan.) Tuntuu, että nykyään sitä pitäisi siihenkin suhtautua jollain äärimmäisellä kyynisyydellä ja sekös saa meikäläisen näkemään punaista... ;) Meidän joulut on aina perhekeskeisiä ja jouluissa on kyse nimenomaan siitä, että vietetään aikaa läheisten kanssa, laitetaan hyvää ruokaa (rakastan jouluruokaa) ja tunnelmoidaan. Lahjat eivät tällä ikää enää niinkään merkitse itse saatuina, mutta pienen ihmisen innostusta on ihana seurata vierestä. Varsinkin noin pienen, joka ei vielä osaa vaatimalla vaatia kaikkea maan ja taivaan välillä joululahjaksi, vaan on vilpittömän iloinen ihan kaikesta saamastaan, olivat ne sitten villasukat tai laatikollinen palikoita.

Pienen nyytin ensimmäinen joulu

Tulevan joulun kuvioista ei ole vielä ollut puhetta missään määrin. Mutta tavallaan toivoisin jotain samantapaista, kuin viime vuonna. Minun perheeni tuli Seinäjoelta tänne ja ruokailun jälkeen menimme sitten Jussin isän luo jakamaan joululahjoja ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Ja se oli mielestäni oikein mukava tapa viettää joulua, kun kaikki saivat olla yhdessä ja isovanhemmat lapsenlapsensa kanssa kaikin. :)

Mitäs muuta siihen jouluun kuuluu kuin perhe ja ruoka? Tietysti nämä perinteiset kuusi, suklaa ja kynttilät. Ja myös kukat tuovat joulua. Meillä itseasiassa tytön mummalta saama viime vuotinen joulukukka elää edelleen! Mikä on sinänsä ihme, koska yleensä tapan kaikki parissa viikossa... :D Loppuun vähän vielä jouluisia inspiraatiokuvia Pinterestistä.

Onko siellä muita jouluihmisiä?