"I say this with all of my heart.."

Teistä suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen? Niin kuin olisi löytänyt sen puuttuvan, hukassa olleen osan palapeliin. Ja kun sen osan saa paikoilleen, on palapeli kokonainen.

Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.

Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.

Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)

Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.

Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.

Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.

Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)

Moikka moi!

Kyllä. I'm back!

Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?

Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)

Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!

Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)

Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.

Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!

Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!

The men I've loved

Kuten tuossa eräässä haasteessa kerroin, mulla on aina joku "julkkisihastus", vaikka ikääkin on jo tämän verran (kauhea vanhus). Tämä kirvoitti ajatuksen, että voisin hieman esitellä näitä herroja, joita olen vuosien varrella kuolannut. Osa on perussettiä, joihin KAIKKI olivat kyseiseen aikaan lääpällään ja osa taas sitten jotain ihan muuta. En tokikaan luettele kaikkia, koska niitä olisi aika monta... ;) Ja hei, tunnustakaa omianne ihan vapaasti kommenttikenttään! ;)

Nyt kaikki Backstreet Boysia fanittaneet käsi ylös! o/ Olin kyseiseen bändiin ihan hulluna ala-asteella, pääsin jopa käymään konsertissa äiteen kanssa ollessani muistaakseni 12. Hieman saatoin leijua asialla... :D Suosikkipoikaani vaihdoin ainakin kerran. Ensin oli tottakai Nick. Mutta jossain vaiheessa viehätyin kuitenkin enemmän Howiesta ja hän olikin sitten ykkönen niin kauan, kun BSB:tä fanitin. Nykyään ei kyllä kumpikaan kolahda, ei sitten niin yhtään.

A.J., Nick, Kevin, Brian ja Howie (kuva)

Yksi varhaisteini-iän isoimmista ihastuksista oli uppoavan Titanicin mukana sydämeni vienyt Leonardo DiCaprio. KAIKKI tykkäsivät Leosta silloin. Ihan kaikki. Mulla oli huoneessa pari seinää tapetoituna kuvilla Leosta ja äiti ja isä varmasti arvostivat... ;) Nykyään arvostan kyllä miestä näyttelijänä, koska onhan hän nyt vaan loistava, mutta muuten ei minkäänlaisia viboja.

kuva

Ollessani muistaakseni noin 14, tuli Taru Sormusten Herrasta-trilogian ensimmäinen osa ja sen mukana ihana Legolas, eli Orlando Bloom. PIrates of the Caribbeanit eivät ainakaan helpottaneet ihastusta, kolmosessa on yksi hyvin lyhyt kohta... My lord! Tuo komea britti pistää kyllä jalat veltoksi edelleen... :)

kuva

Muita viehätyksiä, joita teini-iältä muistan, ovat ainakin Ben Affleck, Vin Diesel ensimmäisen Fast And the Furiouksen myötä (toimii edelleen), Timo Kotipelto (jonka kanssa pääsin samaan kuvaankin erään keikan yhteydessä, voi sitä teinitytön onnea!) ja Heath Ledger, joka on edelleen yksi suosikkinäyttelijöistäni ja on niin sääli, miten onnettomasti hänelle kävi.

Uudempia ihastuksia muistuukin mieleen helpommin, noita vanhoja jouduin nimittäin kaivelemaan mieleni syövereistä aika kovasti. Kaverit varmaan muistais paremmin... ;) Mutta näitä uudempia nopeasti heitelläkseni (pari tyyppiä saa sitten omat kappaleensa) ovat esimerkiksi Alexander Skarsgård, Robert Kazinsky, joka oli aivan ihana uusimmalla True Blood-kaudella ja Pacific Rimissä, jossa näytteli myös toinen ihana eli Charlie Hunnam. Muita olisi vielä vaikka Joe Manganiello (Huomaatteko, miten listaan pikkuhiljaa koko TB castia?) ja Jason Momoa (nämä kaksi muuten ovat yllättävän paljon samankaltaisia, en ole huomannutkaan aiemmin). Ja tottakai iki-ihastus Johnny Depp, joka on kyllä taitavimpia näyttelijöitä ever. :)

Omat kappaleensa ansaitsevista ensimmäisenä Volbeat-yhtyeen nokkamies Michael Poulsen. Mikä mies, mikä ääni! Lavakarismaa löytyy vaikka muille jakaa ja onhan se nyt vaan niin ihana... :) Ja kaiken lisäksi vielä äärimmäisen taitava muusikko ja lauluntekijä.

kuva

Tämä kuva on keikalla veljeni toimesta otettu. Paras keikka ikinä! <3

Ja sitten viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Tämä mies on täällä blogissa jo pariin otteeseen vilahtanut, mutta koska minä en saa hänestä tarpeekseni, niin saatte lisää. Kaikki meikäläisen tuntevat tietävät, että olen ihan hurahtanut. :) Norman Reedus. Taitava, taitava näyttelijä, taiteilija, ihana, ihana ja ihana. Eikä se haittaa, että on jo yli nelikymppinen, jos on noin kuuma... :)

kuva

Ehkä tämä postaus ei ollut kauhean tarpeellinen, mutta ainakin tätä oli tosi hauska tehdä. Saattoi ehkä hieman mietityttää varsinkin tuota Nick Carteria googlettaessani, että mitä ihmettä mä olen joskus ajatellut... :D Jätkähän näyttää ihan Kimi Räikköseltä... No niin, sitten niitä tunnustuksia yhtäläisyyksistä (Vai oliko pelkkää wtf-settiä?) ja omista vastaavistaan kommenttiboksiin! ;)