Oikein hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! :)
30.3.2013
20.3.2013
Minä ja elokuvat & tv-sarjat
 |
| kuva |
Elokuvissa olen aika kaikkiruokainen. Nyyhkydraamat, tyttöleffat ja tietynlaiset toimintaelokuvat eivät kuitenkaan iske kovin lujaa ja niitä sitten tulee harvemmin katsottua. Viimeisin katsomani elokuva oli My week with Marilyn, joka oli mielestäni ihana. Pidän kovasti historiallisista elokuvista niin lähihistorian kuin todella kaukaisten asioiden osalta ja tuo My week with Marilyn oli hyvä kuvaus lyhyestä ajanjaksosta hänen elämäänsä toisen ihmisen näkemänä.
Olen siitä ehkä erilainen nainen, että tykkään katsoa sotaelokuvia. Etenkin WWII-sijoittuvat elokuvat ovat suosikkeja ja siihen on kyllä varmasti vaikutteet saatu jo kotoa isän ja pikkuveljen kiinnostuksesta kyseiseen aikakauteen. Yksi ehdottomista suosikki tv-sarjoistanikin sijoittuu kyseiseen ajanjaksoon. Nimittäin Band of brothers.
Suosikkielokuvaa kysyttäessä joudun vastaamaan kuitenkin aina samoin. Lord of The Rings-trilogia kokonaisuudessaan. Ja nyt Hobitin tultua viimein valkokankaille, joudun sen varmaan lisäämään tuohon "listaan", koska se kuitenkin on periaatteessa samaa sarjaa ja rakastin kyseistä elokuvaa (kyllä, olen lukenut myös kirjat - niin LoTR:in kuin Hobitinkin). Peter Jackson tiimeineen on tehnyt loistavan työn muokatessaan kirjoista elokuvia!
 |
| kuva |
 |
| kuva |
Oli pakko editoida vielä tänne loppuun yksi juttu, koska unohdin niin totaalisesti yhden ehdottoman lempparisarjani! Nimittäin Game of Thronesin. Ensi viikon sunnuntaina starttaa kolmas kausi, jota on kyllä sitten niin odotettu. Tuntuu, että koko Facebook feedikin kuhisee countdownia sunnuntaihin... :) Winter is coming!
Tänään tälläistä! Kysykää, jos on kysyttävää! :)
19.3.2013
Möller Omega-3 Pikkukalat
Saatiin Buzzadorin kautta testattavaksi siis Möllerin omega-3 pikkukaloja. Nämä ovat hedelmän makuisia, hyytelökaloja, jotka on varmasti kivempaa pistellä nassuun kalanmaksaöljyn sijasta. Tuote sisältää omega-3 rasvahappoja ja D3-vitamiinia, jota on aiemmin käytetty tippoina. Pääasiassa tuotehan on lapsille enemmän suunnattu, mutta miksipäs niitä ei voisi aikuisetkin käyttää!
Meillä näitä kutsutaan löllökaloiksi jo ihan olomuotonsa ansiosta. Mikki Hiiren kerhotalossa, joka on pikkuneidin yksi ehdoton suosikki lastenohjelma, kalastetaan punaisia löllökaloja, joten nimi on jäänyt sieltä päähän. Kuvassa (joka on huono ja jostain ihmeen syystä blogger halusi kääntää sen väärin päin) muoto ei kunnolla välity, mutta öljyinen pinta erottuu hyvin. Jää nimittäin näpit öljyisiksi näitä käsiteltyä.
Itse en voi sietää edes marmeladikarkkeja tai mitään epämääräistä suussani, joten en ole uskaltanut yökkäyspelossa näitä maistaa. Syötin kuitenkin viikonloppuna isälleni ja veljelleni yhdet ja heidän tuomionsa oli, että kalaöljy maistuu hieman, mutta ei ollenkaan huonoja. Pikku-M sitten onkin ihan rakastunut näihin ja söisi varmasti useamman päivässä. Joutuu kuitenkin tyytymään vain yhteen aamulla ja illalla. :)
Ilme kertoo varmasti aika paljon... :) Summasummarum, meillä tykätään kyllä kovasti!
Meillä näitä kutsutaan löllökaloiksi jo ihan olomuotonsa ansiosta. Mikki Hiiren kerhotalossa, joka on pikkuneidin yksi ehdoton suosikki lastenohjelma, kalastetaan punaisia löllökaloja, joten nimi on jäänyt sieltä päähän. Kuvassa (joka on huono ja jostain ihmeen syystä blogger halusi kääntää sen väärin päin) muoto ei kunnolla välity, mutta öljyinen pinta erottuu hyvin. Jää nimittäin näpit öljyisiksi näitä käsiteltyä.
Itse en voi sietää edes marmeladikarkkeja tai mitään epämääräistä suussani, joten en ole uskaltanut yökkäyspelossa näitä maistaa. Syötin kuitenkin viikonloppuna isälleni ja veljelleni yhdet ja heidän tuomionsa oli, että kalaöljy maistuu hieman, mutta ei ollenkaan huonoja. Pikku-M sitten onkin ihan rakastunut näihin ja söisi varmasti useamman päivässä. Joutuu kuitenkin tyytymään vain yhteen aamulla ja illalla. :)
Ilme kertoo varmasti aika paljon... :) Summasummarum, meillä tykätään kyllä kovasti!
18.3.2013
Hiljaiseloa (tai sitten ei)
Hiljaista on ollut kyllä ainoastaan blogin puolella. Päivisin kotona ollessa ei meinaa jaksaa ajatella tarpeeksi tällä hetkellä, kun pikkuneiti uhmailee välillä melkoisenkin vahvasti ja sitten, kun hänet saan päiväunille, lösähdän vain sohvalle tuijottamaan Mad meniä tai jotain muuta. Ajatus ei vaan luista tarpeeksi blogin kirjoittamista varten - ainakaan kovin usein.
Viikonloppu vierähti vanhempieni luona Seinäjoella. Jussi tosin joutui lähtemään tekemään pientä jarruremonttia meidän autoon lauantaina ja me Pikku-M:n kanssa jäätiin viettämään aikaa mummalaan. Äiti "pakotti" allekirjoittaneen lähtemään lauantai-iltana humpalle rakkaan pikkuveljen ja hänen avovaimonsa kanssa ja eipä kyllä yhtään haitannut pieni tuulettuminen. Viime kerrasta Seinäjoen yössä olikin noin 5 vuotta. Kierrettiin muutamat baarit ja loppuillaksi sitten rantauduttiin Ilonaan, että pääsi vähän vipattavaa tanssijalkaakin ruokkimaan. Pitihän sitä käydä Celtic Housessa sunnuntaisen Saint Patrick's dayn kunniaksi!
Oli muuten todella ihana tulla eilen kotiin, kun rakas aviomies oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt (tuli itse siis lauantaina illalla kotiin autonkorjausreissulta ja oli sunnuntaina päivällä yksin kotona)! Mulle tuollaiset pienetkin jutut ovat romanttisia eleitä ja tuli kyllä niin hyvä mieli. :)
Laitan tällä viikolla postaukset ainakin Buzzador-kampanjasta, jossa olen mukana sekä minusta ja parista minulle rakkaasta asiasta. Lupaan!
Oli muuten todella ihana tulla eilen kotiin, kun rakas aviomies oli siivonnut, tiskannut ja pyykännyt (tuli itse siis lauantaina illalla kotiin autonkorjausreissulta ja oli sunnuntaina päivällä yksin kotona)! Mulle tuollaiset pienetkin jutut ovat romanttisia eleitä ja tuli kyllä niin hyvä mieli. :)
Laitan tällä viikolla postaukset ainakin Buzzador-kampanjasta, jossa olen mukana sekä minusta ja parista minulle rakkaasta asiasta. Lupaan!
8.3.2013
Minä ja hän
Hääblogiani seuranneille ei varmasti kovin paljoa nyt uutta asiaa tule, mutta tämä on niin oleellinen asia elämässäni, ettei tästä voisi jättää kirjoittamattakaan. :)
Tapasimme Jussin kanssa loppuvuodesta 2003 ah niin ihanassa irc-galleriassa, kun hän kommentoi kuvaani jotain perus ulkonäkökommenttia, mitä tuolloin heiteltiin ympäriinsä galleriaa. Aloimme jutustella ja jossain vaiheessa Jussi ilmestyi samalle IRC-kanavalle, missä vietin aikaa (kyllä, olin OIKEA irccaaja, en vain galleriassa) ja silloin omat kellot alkoivat soida, että mikäs mies tämä nyt sitten oikein onkaan ja mahtaa olla vähän kiinnostunut allekirjoittaneesta. Loppuvuosi siinä sitten tutustuttiin ja tammikuussa 2004 ruvettiin seurustelemaan ja tavattiin kasvotusten ensimmäisen kerran. Välimatkaa meillä oli 130km, minä Seinäjoella ja Jussi Pietarsaaressa, mutta se ei haitannut ollenkaan ja vietettiin viikonloput ja lomat aina yhdessä tapaamisestamme lähtien.
Vuoteen 2007 asti elettiin siis kaukosuhteessa ja kunnes Jussin työpaikka varmistui armeijan jälkeen, raahasin kimpsuni ja kampsuni Seinäjoelta Pietarsaareen ja muutettiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Saman vuoden syyskuussa vaihdettiin kihlat.
2010 meidän maailmamme mullistui, kun tyttäremme M syntyi. Ikuisesti muistan tulevan isukin ilmeen, kun hänet ensinnäkin keskellä yötä soitin sairaalaan synnytyksen viimein käynnistyttyä ja kerrottuani, että tuskin on kiire ja sitten hänen saapuessaan olinkin jo tovin ponnistanut. Jussi ehti olla mukana viimeiset 15min synnytyksestä. Jussi on ihan loistava isä, joka jaksaa leikkiä ja hassutella pikkuneidin kanssa työpäivänkin jälkeen.
2012 päätettiin hääpäiväksi 12.01.2013, jota edeltänyt päivä oli muuten yhdessäolomme 9-vuotispäivä. Nyt ollaan sitten pian oltu aviopari 2 kuukautta, eikä se elämä nyt sinänsä muuttunut ole kuin sen mahtavan tunteen osalta, että nyt sitä sitten oikeasti ollaan naimisissa ja saan kutsua itseäni Jussin vaimoksi. Miten hienoa! :)
Tapasimme Jussin kanssa loppuvuodesta 2003 ah niin ihanassa irc-galleriassa, kun hän kommentoi kuvaani jotain perus ulkonäkökommenttia, mitä tuolloin heiteltiin ympäriinsä galleriaa. Aloimme jutustella ja jossain vaiheessa Jussi ilmestyi samalle IRC-kanavalle, missä vietin aikaa (kyllä, olin OIKEA irccaaja, en vain galleriassa) ja silloin omat kellot alkoivat soida, että mikäs mies tämä nyt sitten oikein onkaan ja mahtaa olla vähän kiinnostunut allekirjoittaneesta. Loppuvuosi siinä sitten tutustuttiin ja tammikuussa 2004 ruvettiin seurustelemaan ja tavattiin kasvotusten ensimmäisen kerran. Välimatkaa meillä oli 130km, minä Seinäjoella ja Jussi Pietarsaaressa, mutta se ei haitannut ollenkaan ja vietettiin viikonloput ja lomat aina yhdessä tapaamisestamme lähtien.
 |
| Kesältä -04 |
Vuoteen 2007 asti elettiin siis kaukosuhteessa ja kunnes Jussin työpaikka varmistui armeijan jälkeen, raahasin kimpsuni ja kampsuni Seinäjoelta Pietarsaareen ja muutettiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon. Saman vuoden syyskuussa vaihdettiin kihlat.
 |
| Kihlajaisjuhlista marraskuulta 2007. |
2010 meidän maailmamme mullistui, kun tyttäremme M syntyi. Ikuisesti muistan tulevan isukin ilmeen, kun hänet ensinnäkin keskellä yötä soitin sairaalaan synnytyksen viimein käynnistyttyä ja kerrottuani, että tuskin on kiire ja sitten hänen saapuessaan olinkin jo tovin ponnistanut. Jussi ehti olla mukana viimeiset 15min synnytyksestä. Jussi on ihan loistava isä, joka jaksaa leikkiä ja hassutella pikkuneidin kanssa työpäivänkin jälkeen.
2012 päätettiin hääpäiväksi 12.01.2013, jota edeltänyt päivä oli muuten yhdessäolomme 9-vuotispäivä. Nyt ollaan sitten pian oltu aviopari 2 kuukautta, eikä se elämä nyt sinänsä muuttunut ole kuin sen mahtavan tunteen osalta, että nyt sitä sitten oikeasti ollaan naimisissa ja saan kutsua itseäni Jussin vaimoksi. Miten hienoa! :)
7.3.2013
Mama's new nails
Hääkynnet pysyivät 2 kuukautta käsissä ja nyt niiden tultua tiensä päähän, piti hakea uudet ihanuudet, synttäritkin kun tuossa vilahtivat ja taas ollaan vuosi lähempänä sitä, että täytän ikuisesti 21. Meinasin ensin ihan vain hillittyjä, ehkä ranskalaista manikyyriä, mutta sitten näin tämän glitterputkilon... Ja loppu on historiaa. :)
Pahoittelen huonoa kuvaa, nopeasti vain kännykällä näppäsin, kun piti näitä päästä esittelemään. Tekijänä Anu joka teki myös hääblogin puolella näkyvän meikin.
Mitäs tykkäätte? ;)
Pahoittelen huonoa kuvaa, nopeasti vain kännykällä näppäsin, kun piti näitä päästä esittelemään. Tekijänä Anu joka teki myös hääblogin puolella näkyvän meikin.
Mitäs tykkäätte? ;)
4.3.2013
Himpula
Varoitus! Sisältää söpöjä vauvakuvia, joten en suosittele vauvakuumeisille. ;)
Raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu, mutta ei kyllä oikein vahinkokaan, joten lapsi oli tervetullut ilmoittaessaan olemassaolostaan. Odotus itsessään oli pitkä, joskin vähäoireinen ja yritys saada synnytys käyntiinkin vaati melkein viikon lääkkeelliset ja luonnonmukaiset keinot. Tyttäremme Pikku-M syntyi itsenäisyyspäivänä 2010 raskausviikoilla 42+1 (eli 15 päivää lasketun ajan jälkeen, jos/kun kaikki eivät noiden viikkojen laskusta ota selvää) ja mullisti kyllä maailman totaalisesti. Suloinen pieni peikkotyttö, jota kätilötkin pysähtyivät osaston käytävillä ihailemaan, kun oli (ja on edelleen) niin mahtavat hiukset pikkuisella.
Tuntuu, että tuosta kaikesta olisi vain silmänräpäys aikaa ja nyt M on jo 2v! Kaiken kaikkiaan Pikku-M on ollut todella helppo lapsi. Ei vauvana paljon edes itkeskellyt muuta kuin nälkää tai väsyä, on ollut aina iloinen ja pirteä. Hampaidentulosta on selvitty ilman valvottuja öitä eikä olla oikein edes sairasteltu. Ainut "ongelma" on ollut neidin uni. Nukkunut kyllä aina sinänsä hyvin, mutta on edelleen melko herkkäuninen ja nukahtaminen on välillä taistelua. Ei esim. vieläkään nukahda yksin, vaan toisen meistä vanhemmista pitää olla samassa huoneessa. Mutta sinänsähän tämä ei ole oikea ongelma, se on sitä vain, jos siitä tekee sellaisen!
Luonteeltaan M on iloinen, puhelias, TEMPPERAMENTTINEN ja erittäin vahvatahtoinen, joka nyt uhmaiän saavuttua korostuu ja välillä vedetään itkupotkuraivareita. Äidin pinna on koetuksella ja koitan vain toistella itselleni, että "tämä on vain vaihe, se menee ohi"... Ehkä joskus seuraavan 18 vuoden aikana. ;D
Pikku-M on puhunut todella pienestä. 8kk alettiin hokemaan "kukka, kukka" ja tänä päivänä kertoo pitkiäkin "tarinoita" ja osaa taivuttaakkin sanoja jo aivan uskomattoman hienosti, vaikka itse sanonkin. En olisi koskaan uskonut voivani keskustella 2-vuotiaan kanssa. :)
Pikku-M rakastaa esiintyä ja pitää kyllä ihan varmasti huolen, että hänet huomataan! M laulaa, tanssii, temppuilee ja nauraa paljon. Tämä on kyllä saatu huomata hänestä jo ihan pikkuisena. M on myös erittäin sosiaalinen ja pienten alkujännityksien jälkeen yleensä "orjuuttaa" jonkun leikkimään kanssaan, jos tarjolla on muitakin, kuin äiti ja isi. ;)
Päivääkään pikkuiseni kanssa en vaihtaisi pois, enkä tule ikinä katumaan sitä, että sain lapsen "nuorena" (olimme siis miehen kanssa molemmat 23). Kyllähän näitä lisääkin joskus tahdon, ainakin sen yhden, mutta ajankohta on vielä auki... :) Loppuun vielä tuoreinta kuvaa neidistä
Raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu, mutta ei kyllä oikein vahinkokaan, joten lapsi oli tervetullut ilmoittaessaan olemassaolostaan. Odotus itsessään oli pitkä, joskin vähäoireinen ja yritys saada synnytys käyntiinkin vaati melkein viikon lääkkeelliset ja luonnonmukaiset keinot. Tyttäremme Pikku-M syntyi itsenäisyyspäivänä 2010 raskausviikoilla 42+1 (eli 15 päivää lasketun ajan jälkeen, jos/kun kaikki eivät noiden viikkojen laskusta ota selvää) ja mullisti kyllä maailman totaalisesti. Suloinen pieni peikkotyttö, jota kätilötkin pysähtyivät osaston käytävillä ihailemaan, kun oli (ja on edelleen) niin mahtavat hiukset pikkuisella.
 |
| Ensimmäinen kameraan ikuistettu hymy noin 1kk ikäisenä |
 |
| n. 6kk |
Tuntuu, että tuosta kaikesta olisi vain silmänräpäys aikaa ja nyt M on jo 2v! Kaiken kaikkiaan Pikku-M on ollut todella helppo lapsi. Ei vauvana paljon edes itkeskellyt muuta kuin nälkää tai väsyä, on ollut aina iloinen ja pirteä. Hampaidentulosta on selvitty ilman valvottuja öitä eikä olla oikein edes sairasteltu. Ainut "ongelma" on ollut neidin uni. Nukkunut kyllä aina sinänsä hyvin, mutta on edelleen melko herkkäuninen ja nukahtaminen on välillä taistelua. Ei esim. vieläkään nukahda yksin, vaan toisen meistä vanhemmista pitää olla samassa huoneessa. Mutta sinänsähän tämä ei ole oikea ongelma, se on sitä vain, jos siitä tekee sellaisen!
Luonteeltaan M on iloinen, puhelias, TEMPPERAMENTTINEN ja erittäin vahvatahtoinen, joka nyt uhmaiän saavuttua korostuu ja välillä vedetään itkupotkuraivareita. Äidin pinna on koetuksella ja koitan vain toistella itselleni, että "tämä on vain vaihe, se menee ohi"... Ehkä joskus seuraavan 18 vuoden aikana. ;D
Pikku-M on puhunut todella pienestä. 8kk alettiin hokemaan "kukka, kukka" ja tänä päivänä kertoo pitkiäkin "tarinoita" ja osaa taivuttaakkin sanoja jo aivan uskomattoman hienosti, vaikka itse sanonkin. En olisi koskaan uskonut voivani keskustella 2-vuotiaan kanssa. :)
Pikku-M rakastaa esiintyä ja pitää kyllä ihan varmasti huolen, että hänet huomataan! M laulaa, tanssii, temppuilee ja nauraa paljon. Tämä on kyllä saatu huomata hänestä jo ihan pikkuisena. M on myös erittäin sosiaalinen ja pienten alkujännityksien jälkeen yleensä "orjuuttaa" jonkun leikkimään kanssaan, jos tarjolla on muitakin, kuin äiti ja isi. ;)
Päivääkään pikkuiseni kanssa en vaihtaisi pois, enkä tule ikinä katumaan sitä, että sain lapsen "nuorena" (olimme siis miehen kanssa molemmat 23). Kyllähän näitä lisääkin joskus tahdon, ainakin sen yhden, mutta ajankohta on vielä auki... :) Loppuun vielä tuoreinta kuvaa neidistä
 |
| M ja paras karvakorvaystävä Eddie |
3.3.2013
Minä ja musiikki
Tahdon tuon ensimmäisen tekstin lisäksi kirjoittaa vielä pari kirjoitusta, jotka valottavat hieman enemmän itseäni. Toivottavasti tänne tiensä löytävät myös lukijat, jotka eivät ole hääblogiani seuranneet ja ihan jo heitäkin ajatellen on ehkä paikallaan kertoa enemmän itsestään... :) Aion tehdä tämän hieman tällälailla "minä ja..."-teemoitetusti, ettei tule kauhiaa sillisalaattia tekstistä. Jossain vaiheessa lisään myös jonkinlaisen "minä"-välilehden, jonne kasaan faktapaketin ihmisestä blogin takana.
Aloitetaan siis aiheella, joka on lähellä sydäntäni. Musiikki. En ole koskaan soittanut itse mitään instrumenttia kokeilua enempää. Kitaraa teinivuosina niin kovasti olisin tahtonut soittaa, mutta omalaatuiset sormeni eivät vain riitä kielille (lyhyet sormet ja jäätävän pienet sormenpäät). Laulan kyllä sitten kaiken soittamisen edestä omaksi ilokseni ja muiden kauhuksi? Kauhuksi ehkä siksi, että laulan aina, kun vain on musiikkia, jonka mukana pystyy laulaa. Ala-asteella osallistuin paikalliseen laulukilpailuun, josta olen edelleen sitä mieltä, että jatkoonpäässeet eivät kyllä ratkenneet äänellä vaan mukana olleella rekvisiitalla... Sekös pientä tyttöä harmitti, kun tosissaan luuli pärjäävänsä. :)
Mitä musiikkia sitten kuuntelen? Noh... Niin kaikenlaista melkein laidasta laitaan.
Vielä noin vuosi sitten olin vannoutunut metallisti, jota ei paljon kiinnostanut muut genret. Toki se raskaampi on edelleen lähinnä sydäntä ja olen jo useamman kuukauden haaveillut, että olisi niin ihana päästä kunnon keikalle tai vaikkapa Nummirockiin fiilistelemään. Onhan tämä raskaamman genren musiikki yksi asioista, joka meidät tuon rakkaan aviomiehen kanssa yhteen ajoi. Ensikosketukset raskaaseen musiikkiin tulivat kunnolla yläasteella ensin hieman varovasti Linkin Parkilla (joka silloin oli ihan erilaista, kuin nykyään) ja vastaavilla ja sitten tapasin erään pojan.. Ja koska poika tykkäsi esimerkiksi Stratovariuksesta ja Children of Bodomista, niin aloin kuunnella niitä - ihan vain tehdäkseni vaikutuksen tuohon poikaan. Ja kylläpä ne muiden muassa sitten niin kolahtivat kovasti, että tänäkin päivänä metallia rakastan todella paljon. Poika tosin jäi saamatta, mutta omapa menetyksensä. ;)
Nykyään musiikkimakuni on hieman laajentunut. Ehkä siitä on ollut viitteitä jo aiempina vuosina, mutta oikeastaan vasta viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alusta on tullut oikeasti kuunneltua niin erilaista settiä, että moni tuttu varmasti kauhistelee ja yskii partoihinsa, kun on likka mennyt ihan pilalle... :) Aivopesijäystäväpiiri tutustutti mm. Swedish house mafiaan ja tyttären kanssa päivisin leikkiessä taustalla pyörivä Voice telkkarista esim. David Guettan musiikkiin. Maroon 5 jumalaisen laulajansa kanssa on aina jotenkin viehättänyt, mutta nyt sitäkin on tullut kuunneltua kunnolla. Löysin kyllä uuden metallibändinkin, Sabaton, jonka musiikki saa sellaisiakin kylmiä väreitä aikaan - hyvällä tavalla tottakai.
Muun muassa siis tälläistä musiikkia kuuntelen ja laulan varsinkin kotona yksin ollessani. Ja ilokseni olen kyllä saanut huomata, että rakas tytär, Pikku-M, on osoittanut suurta innostusta musiikkiin, laulamiseen, tanssimiseen ja soittamiseen! :) Loppuun muutamia ihania "rakkausbiisejä", jotka nyt eivät kaikki rakkaudesta kerro, vaan ovat rakastamiani ja paljon kuluttamiani. Ensimmäiseksi jotain lempibändiltäni Volbeatilta (Michael Poulsen: mikä mies ja mikä ääni! <3).
 |
| kuva |
Mitä musiikkia sitten kuuntelen? Noh... Niin kaikenlaista melkein laidasta laitaan.
Vielä noin vuosi sitten olin vannoutunut metallisti, jota ei paljon kiinnostanut muut genret. Toki se raskaampi on edelleen lähinnä sydäntä ja olen jo useamman kuukauden haaveillut, että olisi niin ihana päästä kunnon keikalle tai vaikkapa Nummirockiin fiilistelemään. Onhan tämä raskaamman genren musiikki yksi asioista, joka meidät tuon rakkaan aviomiehen kanssa yhteen ajoi. Ensikosketukset raskaaseen musiikkiin tulivat kunnolla yläasteella ensin hieman varovasti Linkin Parkilla (joka silloin oli ihan erilaista, kuin nykyään) ja vastaavilla ja sitten tapasin erään pojan.. Ja koska poika tykkäsi esimerkiksi Stratovariuksesta ja Children of Bodomista, niin aloin kuunnella niitä - ihan vain tehdäkseni vaikutuksen tuohon poikaan. Ja kylläpä ne muiden muassa sitten niin kolahtivat kovasti, että tänäkin päivänä metallia rakastan todella paljon. Poika tosin jäi saamatta, mutta omapa menetyksensä. ;)
Nykyään musiikkimakuni on hieman laajentunut. Ehkä siitä on ollut viitteitä jo aiempina vuosina, mutta oikeastaan vasta viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alusta on tullut oikeasti kuunneltua niin erilaista settiä, että moni tuttu varmasti kauhistelee ja yskii partoihinsa, kun on likka mennyt ihan pilalle... :) Aivopesijäystäväpiiri tutustutti mm. Swedish house mafiaan ja tyttären kanssa päivisin leikkiessä taustalla pyörivä Voice telkkarista esim. David Guettan musiikkiin. Maroon 5 jumalaisen laulajansa kanssa on aina jotenkin viehättänyt, mutta nyt sitäkin on tullut kuunneltua kunnolla. Löysin kyllä uuden metallibändinkin, Sabaton, jonka musiikki saa sellaisiakin kylmiä väreitä aikaan - hyvällä tavalla tottakai.
Muun muassa siis tälläistä musiikkia kuuntelen ja laulan varsinkin kotona yksin ollessani. Ja ilokseni olen kyllä saanut huomata, että rakas tytär, Pikku-M, on osoittanut suurta innostusta musiikkiin, laulamiseen, tanssimiseen ja soittamiseen! :) Loppuun muutamia ihania "rakkausbiisejä", jotka nyt eivät kaikki rakkaudesta kerro, vaan ovat rakastamiani ja paljon kuluttamiani. Ensimmäiseksi jotain lempibändiltäni Volbeatilta (Michael Poulsen: mikä mies ja mikä ääni! <3).
2.3.2013
That's who I am
Aloitin uuden blogin. Hääblogia (klik) pitäessäni tajusin tykkääväni tästä hommasta, joten luonnolliselta tuntui siis jatkaa kirjoittamista toiseen blogiin, koska mielestäni tuo hääblogi ei vain voi jatkua jonain muuna.
Mikä blogi tämä sitten on? Tämä ei ole vauvablogi. Tämä ei ole lifestyleblogi (luulisin). Tämä ei myöskään ole treeni- tai muotiblogi. Tämä on blogi tavallisesta elämästä mutkineen ja kuoppineen, jossa valotan meidän kolmihenkisen perheen elämää, omia ajatuksiani ja ehkä jossain vaiheessa myös hieman kädentaitojani. Ihanan tylsää ja tavallista! ;) Aloitetaan näillä hyvin suosituilla And that's who I am-kuvilla, joilla kerron itsestäni asioita, joita välttämättä ei tuon toisen blogin perusteella ainakaan kaikkia ole tullut esille.
Mikä blogi tämä sitten on? Tämä ei ole vauvablogi. Tämä ei ole lifestyleblogi (luulisin). Tämä ei myöskään ole treeni- tai muotiblogi. Tämä on blogi tavallisesta elämästä mutkineen ja kuoppineen, jossa valotan meidän kolmihenkisen perheen elämää, omia ajatuksiani ja ehkä jossain vaiheessa myös hieman kädentaitojani. Ihanan tylsää ja tavallista! ;) Aloitetaan näillä hyvin suosituilla And that's who I am-kuvilla, joilla kerron itsestäni asioita, joita välttämättä ei tuon toisen blogin perusteella ainakaan kaikkia ole tullut esille.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)