Moikka moi!

Kyllä. I'm back!

Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?

Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)

Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!

Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)

Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.

Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!

Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!

Still alive!

Kotona ollaan ja edelleen hengissä! Ilosaarirock oli kyllä meidän molempien mielestä varsin mukava festari, joka oli kiva kokea ja nähdä. Mikä onni, että ne liput voitin, koska muuten ei varmasti ikinä olisi tullut lähdettyä paikalle. Valitettavasti kuvia ei ole ainakaan vielä tarjota, koska kaikki kunnon kuvat ovat miehen puhelimessa. Mutta pitemmittä puheitta sitten niihin fiiliksiin!

Ajomatkahan oli pitkä, koska ajoimme ensin Pietarsaaresta Seinäjoelle vaihtamaan paremman auton alle. Veljeni on avovaimonsa ja ystäväparimme kanssa interreilaamassa (josta voitte lukea täältä ja heidän viime vuoden reissustaan löytyy juttua täältä), joten saimme heidän Volvonsa käyttöön. Seinäjoelta sitten otettiin suunta Joensuuhun, jonne pääsimme perille vasta puolen yön hujakoilla. Kilometrejä oli siinä kohtaa takana noin 700. Majoituimme tuttavamme tyttöystävän asuntoon, joka olikin kyllä ihan luksusta festarimajoittumista, kun vertaa telttaan tai autoon, joissa on ennen aina majoituttu esimerkiksi Nummirockissa.

Lauantaina aloitimme festivaalit Eläkeläisten keikalla, joka oli kyllä taattua laatua ja heidän keikkojensa jälkeen on aina niin hyvä mieli. Huumoria, hyvää menoa ja meininkiä sekä iloisia ihmisiä. KUKAAN ei mene katsomaan Eläkeläisiä otsa rypyssä. :) Kävimme katsomassa myös Haloo Helsinkiä, vaikka se ei aivan siihen omaan musiikkimakuun menekään, mutta kyllä kannatti! Bändin lavaenergia oli loistava ja kuulosti livenä todella hyvältä. Illan pääesiintyjänä toimi Nightwish, jota itse olinkin kovasti odottanut. Nuorempana bändiä tuli kuunneltua PALJON, mutta laulajan vaihduttua Anette Olzoniin, kiinnostus laski. Innolla odotimmekin epävirallista uutta laulajaa Floor Jansenia, koska emme kumpikaan olleet kuulleet hänen tulkintojaan Nightwishin kappaleista. Ja odotus kannatti. Todella.

Jo pelkästään se hetki, kun tuo upea hollantilainen amatsoni asteli lavalle, teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että neiti Jansen sai ainakin minusta uuden fanin itselleen. Lavasäteily ja -karisma oli ihan uskomaton ja siis miten upea tuo nainen on itsessään! Äänikin vakuutti todella lujasti. Olzonille tehdyt kappaleet Jansen veti ainakin 100 kertaa alkuperäistä paremmin ja Tarjalle tehdyt biisitkin todella hyvin ja ääni riitti (kukaanhan ei kuitenkaan voi niitä yhtä upeasti vetää, kuin Tarja itse). Jos Holopainen kumppaneineen ei valitse Floor Jansenia Nightwishin uudeksi naissolistiksi, niin menen ja vetelen pitkin näköä! :D Keikka päättyi mahtavaan ilotulitukseen ja kyllähän siinä kylmät väreet hiipi pitkin selkää siitä tunnelatauksesta, mikä keikalla oli. 1,5h täyttä tykitystä - mahtavaa!

kuva

Jonotettiin Jussin kanssa la-su yönä 2 tuntia taksia ja siinä todettiin sitten samalla, että seuraavana päivänä lähdetään alueelle autolla ja ollaan selvinpäin, koska maanantaina piti kuitenkin aikaisin lähteä jo ajamaan kotia kohti. Kumpikaan ei halunnut olla myöhään liikenteessä, koska ikävä pikkuihmistä kohtaan oli jo kova (ei ole ikinä ollut noin pitkää aikaa hoidossa).

Sunnuntaina käytiin katsomassa useampi bändi. Päivä aloitettiin yhdellä Jussin ehdottomalla suosikilla - Rytmihäiriöllä. Itse en niin levyltä kyseisestä yhtyeestä piittaa, mutta livenä toimii todella hyvin. Von Hertzen Brothers kuunneltiin teltan ulkopuolella auringossa istuen, koska teltta oli ihan tupaten täynnä siinä kohtaa, kun olimme alueen toiselta puolelta sinne vaeltaneet. Hyvältähän sekin kuulosti ja ilma oli ihan loistava ulkona istuskeluun. Olimmekin positiivisesti yllättyneitä siitä, miten paljon nurmialueita festivaalialueen sisällä oli, joissa pystyi ihan huoletta paistatella päivää. VHB:in jälkeen katsoimme ennen "taukoa" vielä tovin Wintersunia, joka jätti kyllä meidät molemmat vähän kylmäksi. Mutta sitten seuraavaksi näkemämme Michael Monroe, jonka katsoimme muuten ihan eturivistä, olikin jo ihan toinen tarina.

Ei voi vaan olla noin energistä viisikymppistä rokkikukkoa! Michael kiipeili jatkuvasti alas lavalta, koska hänestä oli kurjaa yleisön ja lavan välinen pitkä matka ja kiipesipä hän myös lavan tukirakenteisiin patsastelemaan. Yli kolmen vuosikymmenen kokemus näkyy ja kuuluu ja me molemmat nautittiin keikasta todella paljon. Sainpas high fivenkin herra Monroelta! ;)

Iltaan mahtui vielä osittainen Mustaschin keikka (korvasi Motörheadia) ja pieni pätkä Adeptia, joka oli kyllä positiivinen yllätys, koska emme kumpikaan olleet ennen edes kyseisestä bändistä kuulleet. Ilta loppui osaltamme aikaisin, koska taivas alkoi mustua ja poistuimme alueelta jo ennen kymmentä. Majapaikkaamme saavuttuamme taivas aukesikin ja alkoi ukkostaa.

Kaikenkaikkiaan siis oikein hyvä reissu ja kannatti käydä! :)

Reissukuumetta

Mä olen 26-vuotisen elämäni aikana käynyt tasan ja tismalleen Ruotsissa noin 10-11-vuotiaana (ihan siis maissa, en pelkästään satamassa pyörähtämässä) ja aviomies viime vuonna Tallinnassa viikonloppureissulla. Meille on molemmille tulossa ihan mukava summa veronpalautuksia, jotka päätettiinkin sitten laittaa ensimmäiseen yhteiseen ulkomaanmatkaan! Pikkuneiti lähtee myös mukaan.

Mitään viikon tai kahden rantalomaa ei nyt kuitenkaan ole suunnitteilla - meistä kumpikaan ei ole sellaisesta oikein edes kiinnostunut. Ajatuksena olisi lähteä pidennetyksi viikonlopuksi kaupunkilomalle Eurooppaan. Tällä hetkellä varteenotettavin vaihtoehto olisi Praha ja ajankohta ensi kevät.

kuva

kuva

Hotellit ja lennot (Norwegianilla) ovat edulliset ja kuulemani mukaan maan hintataso on myös alhainen verrattuna Suomeen. Ja meille historiafriikeille löytyy varmasti kaikkea nähtävää ja koettavaa!

Nyt sitten kaivattaisiinkin hieman ihmisiltä kokemuksia! Jos olette tuolla päin reissanneet, niin otamme vastaan hotellisuosituksia, ravintolasuosituksia ja myös kokemuksia Norskilla matkustamisesta. Ja mitä kannattaa ottaa huomioon Tshekkiin matkustettaessa. Veli ja hänen avovaimonsa sekä kaasoni avomiehensä kanssa ovat lähdössä interrailille heinäkuun alussa ja heidän reitillään on tällä hetkellä myös Praha, mutta kaipaisin nimenomaan suosituksia ihan vain viikonloppumatkaa koskien. :)