Moikka vaan, pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? :)

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Isoja elämänmuutoksia, mutta pääasiassa vain parempaan päin. Ensinnäkin neljä päivää kyseisen tekstin jälkeen tapahtui tämä:

Dan otti ja kosi. <3 Oltiin oltu katsomassa keikkaa Rytmikorjaamolla ja keskusteltiin, että kunpa olisi jo muutaman kuukauden vuosi pidemmällä, niin olisi "sosiaalisesti hyväksytympää" mennä kihloihin. Dan totesi, että fuck it, mitä muut ajattelee ja pyysi mua vaimokseen. :) Nyt sitten suunnitellaan häitä parin vuoden päähän. Veljeni oli kiltti ja otti meistä viralliset kihlajaispotretit Seinäjoella, Törnävän kartanon alueella ja niistä tuli ihanat!

Kihlauksen jälkeen oli selvää, että yhteen muutetaan ja toukokuussa siirsinkin sitten omat ja tyttäreni tavarat Danin kotiin Kruunupyyhyn, josta on nyt tehty meidän kaikkien yhteinen koti.

Toukokuussa tuli myös ikäviä uutisia. Menetin työpaikkani YT-neuvotteluiden tuloksena ja nyt olen sitten "lomaillut" koko kesän.

Mun pieni tyttöseni on kasvanut niin valtavan isoksi. Neiti on tällä hetkellä 4v 8kk ja semmoinenkin fiksu ja filmaattinen pakkaus, ettei tosikaan. :D Älyttää itseään vanhempiakin lapsia mennen tullen ja oppii niin nopeasti, kiitos valtavan tiedonjanon. Viime viikolla hän aloitti kielikylpypäiväkodissa, jossa hän (toivottavasti) oppii ruotsia. Kaikki muutokset hän on ottanut todella hyvin ja viihtyy uudessa kodissamme mainiosti. :)

Meidän perheeseen muutti myös eräs pienenpieni tulokas. Danilla oli entuudestaan jo kissa, Mirko. Pikkuneiti kysyi eräänä maanantaina, että voisiko hän myös saada oman kissan. Olin itse ensin vähän epäileväinen asian suhteen, mutta tuo rakas sulho sai mun mieleni muuttumaan ja siten heinäkuun alussa perheemme kasvoi pienellä Elsa-neidillä.

Elsa on juuri sellainen, kuin mitä kissanpennulta saattaa odottaakin. Hölmö, energinen ja raivostuttava, vaikka onkin myös aivan ihana. :D Mirko oli ensin selvästi sitä mieltä, että tuo otus ei voi olla jäämässä tänne, mutta nyt on mieli muuttunut ja isoveli pesee pientä päivittäin leikkien lomassa. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Mirkon mielestä Elsa on todella tyhmä, kun se jää jumiin pussilakanan sisään jne. :D

Kesän aikana on tullut myös reissattua paljon. Kahdestaan ja kolmestaan. Tuskassa tuli piipahdettua, Power Park, Ikaalisten kylpylä Ti-Ti-nallen taloineen... Viimeisin reissu oli Hämeenlinnaan noin 50 000 muun ihmisen kanssa katsomaan AC/DC:tä. Ja vielä on isompia ja pienempiä reissuja syksylle tiedossa, pääosin keikkoja katsomaan. Marraskuussa Berliini!

Että tämmöistä tänne. :) Mitäs sinne?

"I say this with all of my heart.."

Teistä suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen? Niin kuin olisi löytänyt sen puuttuvan, hukassa olleen osan palapeliin. Ja kun sen osan saa paikoilleen, on palapeli kokonainen.

Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.

Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.

Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)

Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.

Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.

Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.

Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)

Asuja, kuulumisia ja vähän paljastuksiakin

Heipparallaa! Täällä on muutosta selvitty ja lomatkin alkavat olla lusittu (sitähän mulla oli valtavat 8 päivää). Juuri sopivasti lomalle lompsiessa alkoivat upeat ilmat ja lämpö on hellinyt koko viikon. Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoon hyvin, Pikku-M on vuorotellen ollut minun ja isänsä luona ja hyvin on mennyt. :)

Haluan itserakkaasti jakaa teille muutaman kuvan itsestäni. :D Pari uutta kesälempparia on löytynyt vaatekaappiin - jotain sellaista, mitä en viime kesänä olisi voinut kuvitellakaan laittavani päälle. Monen asian summana (painonpudotus, vuolaat kehut ulkonäöstä mm.) löytynyt itsetunto on antanut kuitenkin sen verran potkua, että uskallan niin paljon paremmin laajentaa vaatevalikoimaanikin. Kännykkäräpsyjä sori, en nyt juuri osaa sanoa, missä mun (huono) kamerani on.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on ehkä eniten rohkeutta vaatinut ostos. Nimittäin tuo farkkuhame. Vuosi sitten en olisi kovin helpolla vetänyt noin lyhyttä hametta päälleni, enkä toki vieläkään julkisesti uskalla lähteä tuo päällä ulos ilman leggingsejä tai sukkahousuja. Mutta I love it!

Hihattomat paidat ovat aina olleet minulle vähän niin ja näin, että kehtaanko käyttää, koska en ole ikinä tykännyt näyttää käsivarsiani. Paksuthan ne ovat edelleen, mutta en jaksa välittää enää. :D Tämä ihana toppi löytyi Facebookkirppikseltä, on uusi vielä kaiken lisäksi! Niin mun näköinen, selässä on pitsiäkin... :)

Nämä kaksi kuvaa ovat rakkaan ystäväni polttareista, jotka menivät muuten ihan täydellisesti. :) Meidän kaasojen pitkä suunnittelu palkittiin ja morsian oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen päivästään. Meillä oli illan pukukoodina muille kuin morsiamelle "Pikkumusta" ja omat kesäisemmät mustat mekkoni ovat kaikki auttamattoman isoja. Tuota kasvokuvaa kun vertaa vanhempiin, niin huomaa todella eron, mikä tämän vuoden aikana on tullut muotoon... :)


Pakko vähän paljastaa teillekin (sen uhalla, että nyt mut tuomitaan tästä asiasta), kun tämä on jo täysin julkista muutenkin, mutta tuo hehku mun kasvoille on ilmestynyt erään ihmisen asteltua mun elämääni... ;) Tunnettu jo tovi, mutta ihastuttu mun eroni aikoihin (jonka kanssa hänellä ei sitten ollut mitään tekemistä, ettei jää kenellekään epäselväksi) ja sittemmin ruvettu seurustelemaan. Enkä voisi olla onnellisempi. <3

Elämää se vain on...

Mä tiedän, että se mitä aion nyt teille kertoa, tulee järkyttämään monia. Koska sitä tämä on aiheuttanut kaikissa, järkytystä. Ja epäuskoisuutta. Ja ennenkaikkea keskustelua.

Puhuin tuossa "paluupostauksessani" tulevista muutoksista elämässä. No. Pitkän harkinnan jälkeen tultiin aviomiehen kanssa siihen tulokseen, että ollaan siinä pisteessä, kun on parempi nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei tätä enää pysty korjata. Ollaan siis eroamassa. Päätöstä ei tehty helposti ja ajatus on muhinut molempien päässä jo todella kauan (siis oikeasti todella kauan), mutta vaati aikaa uskaltaa sanoa se ja todeta, että tämä oli nyt tässä. Syihin en sen suuremmin ala pureutua näin julkisella foorumilla, ei niitä tiedä kaikki "oikeat tututkaan". :) Muutetaan erilleen tulevan kuun vaihteessa. Itse olen jo asunnon löytänytkin, kiitos yhden työkaverin, ja huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa vuokrasopimus. Jos olisin taikauskoisempi, niin olisin tuossa joku aika sitten ottanut vihkisormukseni rikkoutumisen jonkinlaisena merkkinä tulevasta.

Pikku-M tulee asumaan meidän molempien luona vuoroviikoin. Meille se on paras ja ainut oikea vaihtoehto, koska meidän mielestä molemmilla vanhemmilla ja ennenkaikkea lapsella on oikeus viettää yhtä paljon aikaa yhdessä. Alussa mennään kyllä varmasti lapsen ehdoilla ja jos hän esimerkiksi kesken toisen luona vietettävän viikon mennä toisen luokse, hän saa mennä. Pieni ihminen ei vielä ymmärrä, mitä se eroaminen tarkoittaa, niin ollaan puhuttu tytölle, että kohta asutaan kahdessa kodissa, joista toisessa hän saa asua isin ja toisessa äidin kanssa.

Sen voin vielä sanoa, että pitkästä aikaa ollaan molemmat oikeasti onnellisia ja helpottuneitakin, kun asiat ovat selvinneet niin hyvin ja ero tapahtuu hyvissä väleissä ja ystävinä. :) Mulla on todella hyvä olo, osittain johtuen tästä ja osittain muusta. Saadaan molemmat ruveta elämään omaa elämäämme, eikä meidän tarvitse katkeroitua vuosia huonossa avioliitossa. :)

Long time no see... again.

Hei vaan kaikki! Mun uudenvuodenlupaukseni vähän räjähti käsiin, enkä ole kirjoitellut pitkään pitkään aikaan mitään. Oikeasti ei tässä ole kyllä aikakaan riittänyt oikein mitenkään päin, työt ja arki vievät niin hurjan paljon ajasta ja iltaisin ei jaksa enää keskittyä postausten tekemiseen. Vieläkö siellä joku seuraaja näkee tämän postauksen vai joko kaikki on painaneet unfollow? :D

Mitä tänne sitten kuuluu? No aika paljonkin. Olo on keventynyt viitisentoista kiloa! En ole painanut näin vähän varmaan kymmeneen vuoteen, lukemat muuttuivat vaa'assa kaksinumeroisiksi ja olen niin ylpeä itsestäni. Vyötä on saanut kiristää reilun kymmenen senttiä kireämmälle ja kaikki vaatteet ovat isoja. :) Jopa tänä keväänä ostamani ihana bikerfarkkutakki on jo vähän turhan tilava. Saan varmaan myydä sen syksyllä, koska en aio saada kilojani takaisin! Tässä kuva viime viikonlopulta ystävien häistä, joita juhlittiin ihan loistavassa aurinkoisessa säässä ja ilta oli aivan mahtava. Ja miten söpö tuo 3,5v pikkuneiti onkaan!

Meidän elämässä on tulossa isoja muutoksia lähiaikoina (ei, en ole kuitenkaan raskaana), joista tulen kyllä kertomaan sitten, kun aika on sopiva. Luultavasti tulee sitten enemmän aikaa taas bloginkin naputtelulle. :) Uudet tuulet puhaltavat ja olen onnellinen!

Long time no see

Hei vaan kaikille! Täällä on pitänyt blogihiljaisuutta jo tovin johtuen elämänrytmien valtavasta muutoksesta. Aionkin tehdä tälle uudelle vuodelle yhden lupauksen ja se on lupaus alkaa päivittää blogia taas useammin! Edes kerran tai kaksi viikossa olisi jo hyvä alku. :)

Mitäs tänne kuuluu ja mitä on loppuvuoteen mahtunut?

Noh. Tytär täytti itsenäisyyspäivänä 3 vuotta! Joka päivä sitä ihmettelee, miten ihmeessä aika voi mennä näin nopeasti ja lapsi kasvaa ja oppii ihan silmissä. Synttäreitä vietettiin kolme päivää enemmän ja vähemmän ja lahjamäärät... No, voitte kuvitella, miten paljon lähisuvun ainut lapsi niitä saa. :D Sama toistui joulupakettien kanssa. Synttärikakku näytti tänä vuonna tältä:

Puppe on tytölle todella rakas hahmo, joten pyydettiin Jussin kanssa äidiltäni, että taiteilisi sen kuvan kakkuun. Tytön omasta toiveesta kakussa on "pinkkinen" sydän.

Heti Pikku-M:n syntymäpäivää seuranneena maanantaina meidän elämä sitten muuttui kertaheitolla, kun tyttö aloitti päivähoidon aivan kertakaikkisen ihanan perhepäivähoitajan luona ja minä työt korjausompelijana. Molemmat ollaan viihdytty loistavasti ja on kyllä oikeasti mukavaa olla pitkästä aikaa palkkatöissä! Tytöllä on hoidossa kavereina kolme ihan saman ikäistä tyttöä (kaikki ovat 3kk sisään toisistaan syntyneitä) ja ovat kyllä mahtava porukka. Hoitotäti aina kehuu, kuinka ihania tyttöjä nämä neljä ovat ja tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Emme olisi kyllä voineet villeimmissä unelmissakaan toivoa, että lapsen päivähoito alkaisi näin hienosti, kun pahimmat itkutkin on koettu silloin, kun Jussi on hakenut tyttöä kotiin ja häntä on kovasti harmittanut jättää leikit kesken... :)

Loppuun vielä pari kuvaa kuluneilta parilta kuukaudelta ja pari tämän hetken rakkausbiisiä. Vilahtaapa siellä uudet silmälasitkin, kun poltin veronpalautukset moisiin... ;) Tai no, ostin kahdet samanlaiset. Toiset on vain mustat versiot noista. You like?

Lapsen varsin tyttömäisiä syntymäpäivälahjoja... :D

Ja sitten ne biisit. Tuo Ellie Gouldingin Burn on kertakaikkiaan ihana ja Calvin Harrisin Under control pistää kyllä niin lujaa tanssijalan vipattamaan, ettei mitään järkeä! Enjoy!

Ai niin. Joudun laittamaan hetkeksi tuon sanavahvistuksen kommentteihin päälle, koska yhteen tiettyyn postaukseen tulee koko ajan bottien lähettämiä roskakommentteja... Anteeksi. :/

Sneak peek piraatteihin

Lauantaina juhlittiin ja oli mahtava ilta! Tässä pieni sneak peek, josta näkyy oma asu aika hyvin... ;) Kattavampi postaus tulossa, kunhan saan kaikki kuvat käsiini.

I got a job!

Kävin tänään työhaastattelussa. Ensimmäisessä sellaisessa tämän työnhakuni aikana. Ja tärppäsi! Joulukuusta korjailen työvaatteita äitiyslomasijaisena paikallisessa isossa pesulassa, enkä kyllä voisi olla tyytyväisempi. :) Oman alan töitäkin vielä, ei tarvinnut lähteä siivoilemaan tai vastaavaa (vaikka olisin kyllä ehdottomasti sitäkin tehnyt, jos olisin sellaisen työn saanut).

Oon niin onnellinen!

Au naturel

Minä, kuten varmasti monet muutkin naiset, arastelen näyttäytyä julkisesti ilman meikkiä. Varmasti se osakseen johtuu siitä, että en ole kovinkaan tyytyväinen ihooni, kiitos jättiläismäisten ihohuokosten ja epätasaisen värin punaisine poskineen (joista rakas aviomieheni muuten tykkää kovasti). Ajattelin kuitenkin nostaa omaa itsetuntoani meikkittömyyden kanssa ja julkaista hyvinkin naturelleja kuvia turpavärkistäni. Näissä ei hiuksillekkaan ole näytetty muuta kuin harjaa.

Kuvat on otettu siinä luonnonvalossa, mitä tällä hetkellä on tarjolla ja kännykällä, joten laatu nyt ei ole kaikista parhain. Mutta antavat varmasti oikean käsityksen tästä nassusta luonnontilassa. Kulmatkin ovat olleet pari kuukautta laittamatta, mitä nyt itse nyppinyt pahimmat rehotukset pois. Tukka ei tässä näytä pahalta, mutta todellisuudessa juurikasvu on kamala ja hiukset oikein huutavat uutta väriä.

Yleensä en tosiaan julkisilla paikoilla näyttäydy ilman meikkiä. Jonnekkin jos ollaan tyttösen kanssa lähdossä, oli se sitten vain leikkipuisto tai pikavisiitti kauppaan, laitan naaman ensin. Ja tämä johtuu ihan omasta itsetunnosta ja minäkuvasta. Kliseisesti sanottuna meikkaan siis itseäni varten. Ystävät ovat nähneet kyllä karmeimmankin juhlien jälkeisen krapulalookin, enkä heidän seurassaan välitäkään, miltä näytän esim. herätessäni.

Vertailun vuoksi laitan vielä kuvan, jossa näkyy hyvin arkilook. Ehkä meikkaan liikaa arkena joidenkin mielestä, mutta tälläinen tuntuu omalta. BB-voide, irtopuuteri, kulmat, rajaukset ja ripsiväri. Puuteria laitan BB:n päälle, koska mielestäni ne tuntuvat silti liian rasvaisilta, vaikka periaatteessa kai ovatkin tarkoitettu käytettäväksi yksin. Tälläisellä ihon rasvoittumisella puuteri on kyllä muutenkin aika pakollinen asia, ilman ei pärjää! Pakko muuten mainita, että yksi asia, josta kasvoissani tykkään, ovat nuo kaksi pientä luomea poskessa. Jollain tapaa ne ovat tosi söpöt... :D

Mitä ajatuksia tämä teissä muissa herättää? Lähdettekö helposti ulos ilman laittautumista?

What I used to look like

En varmaan koskaan ole kauheasti esitellyt vanhempia kuvia itsestäni? Yhdessä postauksessa taisi vilahtaa teinigoottivaihettani esittävä kuva, mutta ei siitä kovin hyvin selkoa saanut. Valitettavasti iso osa vanhoista kuvista esimerkiksi teinivuosiltani on kadonnut aikojen saatossa erinäisillä cd-levyillä ja tietokoneiden hajotessa. Mutta jotain kuitenkin löytyy tämänkin koneen kätköistä ja nyt voisinkin teille niitä vähän vilauttaa... ;)

En osaa sanoa, minkä ikäinen tarkalleen tässä olen, mutta veikkaisin noin 2-3 eli hyvin samaa ikää Pikku-M:n kanssa. Näen kyllä aika paljon samaa tuossa poseerauksessa oman tytön kanssa, mutta ulkonäöllisesti en niinkään. :) Huomatkaa väärissä jaloissa olevat kumpparit! Äiti aina sanoo, että veljeni kanssa ei muita kenkiä käytettykään, kumpparit oli parhaat ja rakkaat. 

Tässä tulikin sitten aika iso hyppy, koska kaikki kuvat tältä väliltä ovat paperiversioina vanhempieni luona tai hävinneet aikojen saatossa. Näissä kuvissa olen noin 15-17. (Katsokaa, miten isoilta mun silmäni näyttävätkään tuossa viimeisessä kuvassa!) Ja niin true evil! Tämän vaiheen alkuun vaikutti poika. Sama poika, josta kerroin jo tuolla Minä ja musiikki-postauksessa. Ja vaihe kestikin todella kauan, toki jalostuen ei-niin-teinigootiksi. Tämän vaiheen ansiosta löysin nykyisen aviomiehenikin. Jossain määrin vieläkin viehätyn hyvinkin goottityylisistä vaatteista, mutta en niitä kyllä enää päälleni vetäisi kuin naamiaistarkoituksessa. Ei vaan sovi omalle vartalolle - ihailen tosin niitä, joille se sopii!

Nämä kaksi ovat molemmat noin 18-19-vuotiaana otettuja. Ylempi voi olla "jopa" 20... :D Mulla on hirveä ikävä noin pitkiä hiuksia ja otsatukkaa. Väillä myös haikailen mustien hiusten perään, mutta onneksi tällä hetkellä järki sanoo, että pitäydytään tummassa ruskeassa. Mustaa kun ei saa sitten kirveelläkään pois...

Tähän loppuun sitten vielä pieni kuvat nykyistä tyyliäni kuvaavista vaatteista (tämä kuva on kyllä täällä jo nähty, mutta on kuitenkin niin kuvaava, että saatte sen uudestaan) ja viimeisimmästä vaatehankinnastani ja aikuisemmista kasvoista arkimeikkeineen. Nuo vihreät Zizzin farkut olivat jalassani tänäänkin harmaan paidan kanssa, ne ovat vain niin upean väriset ja ihanat jalassa! Tuo flanellipaita löytyi Halpa-Hallista edukkaaseen 10€ hintaan ja olen ihan rakastunut siihen! Juhlaan rakastan tehdä vielä oikein näyttävän ja tumman silmämeikin ja usein vaatteetkin menevät sinne mustan puolelle. Kovasti kuitenkin olen yrittänyt opetella sitä värien käyttöä, mitä näissäkin kuvissa näkyy. Onneksi kuitenkin tiedän, mitkä värit minulle sopivat ja mitkä eivät. Esimerkiksi vaaleanpunainen kokonaisuudessaan ja monet siniset ainakin yläosassa ovat ihan nou nou-meininkiä.

Muutosta näissä kuvissa noin kymmenen vuoden akselilla on tapahtunut aika paljon. Ja varmasti vain parempaan suuntaan, vai mitä mieltä olette? :)

The men I've loved

Kuten tuossa eräässä haasteessa kerroin, mulla on aina joku "julkkisihastus", vaikka ikääkin on jo tämän verran (kauhea vanhus). Tämä kirvoitti ajatuksen, että voisin hieman esitellä näitä herroja, joita olen vuosien varrella kuolannut. Osa on perussettiä, joihin KAIKKI olivat kyseiseen aikaan lääpällään ja osa taas sitten jotain ihan muuta. En tokikaan luettele kaikkia, koska niitä olisi aika monta... ;) Ja hei, tunnustakaa omianne ihan vapaasti kommenttikenttään! ;)

Nyt kaikki Backstreet Boysia fanittaneet käsi ylös! o/ Olin kyseiseen bändiin ihan hulluna ala-asteella, pääsin jopa käymään konsertissa äiteen kanssa ollessani muistaakseni 12. Hieman saatoin leijua asialla... :D Suosikkipoikaani vaihdoin ainakin kerran. Ensin oli tottakai Nick. Mutta jossain vaiheessa viehätyin kuitenkin enemmän Howiesta ja hän olikin sitten ykkönen niin kauan, kun BSB:tä fanitin. Nykyään ei kyllä kumpikaan kolahda, ei sitten niin yhtään.

A.J., Nick, Kevin, Brian ja Howie (kuva)

Yksi varhaisteini-iän isoimmista ihastuksista oli uppoavan Titanicin mukana sydämeni vienyt Leonardo DiCaprio. KAIKKI tykkäsivät Leosta silloin. Ihan kaikki. Mulla oli huoneessa pari seinää tapetoituna kuvilla Leosta ja äiti ja isä varmasti arvostivat... ;) Nykyään arvostan kyllä miestä näyttelijänä, koska onhan hän nyt vaan loistava, mutta muuten ei minkäänlaisia viboja.

kuva

Ollessani muistaakseni noin 14, tuli Taru Sormusten Herrasta-trilogian ensimmäinen osa ja sen mukana ihana Legolas, eli Orlando Bloom. PIrates of the Caribbeanit eivät ainakaan helpottaneet ihastusta, kolmosessa on yksi hyvin lyhyt kohta... My lord! Tuo komea britti pistää kyllä jalat veltoksi edelleen... :)

kuva

Muita viehätyksiä, joita teini-iältä muistan, ovat ainakin Ben Affleck, Vin Diesel ensimmäisen Fast And the Furiouksen myötä (toimii edelleen), Timo Kotipelto (jonka kanssa pääsin samaan kuvaankin erään keikan yhteydessä, voi sitä teinitytön onnea!) ja Heath Ledger, joka on edelleen yksi suosikkinäyttelijöistäni ja on niin sääli, miten onnettomasti hänelle kävi.

Uudempia ihastuksia muistuukin mieleen helpommin, noita vanhoja jouduin nimittäin kaivelemaan mieleni syövereistä aika kovasti. Kaverit varmaan muistais paremmin... ;) Mutta näitä uudempia nopeasti heitelläkseni (pari tyyppiä saa sitten omat kappaleensa) ovat esimerkiksi Alexander Skarsgård, Robert Kazinsky, joka oli aivan ihana uusimmalla True Blood-kaudella ja Pacific Rimissä, jossa näytteli myös toinen ihana eli Charlie Hunnam. Muita olisi vielä vaikka Joe Manganiello (Huomaatteko, miten listaan pikkuhiljaa koko TB castia?) ja Jason Momoa (nämä kaksi muuten ovat yllättävän paljon samankaltaisia, en ole huomannutkaan aiemmin). Ja tottakai iki-ihastus Johnny Depp, joka on kyllä taitavimpia näyttelijöitä ever. :)

Omat kappaleensa ansaitsevista ensimmäisenä Volbeat-yhtyeen nokkamies Michael Poulsen. Mikä mies, mikä ääni! Lavakarismaa löytyy vaikka muille jakaa ja onhan se nyt vaan niin ihana... :) Ja kaiken lisäksi vielä äärimmäisen taitava muusikko ja lauluntekijä.

kuva

Tämä kuva on keikalla veljeni toimesta otettu. Paras keikka ikinä! <3

Ja sitten viimeinen, muttei suinkaan vähäisin. Tämä mies on täällä blogissa jo pariin otteeseen vilahtanut, mutta koska minä en saa hänestä tarpeekseni, niin saatte lisää. Kaikki meikäläisen tuntevat tietävät, että olen ihan hurahtanut. :) Norman Reedus. Taitava, taitava näyttelijä, taiteilija, ihana, ihana ja ihana. Eikä se haittaa, että on jo yli nelikymppinen, jos on noin kuuma... :)

kuva

Ehkä tämä postaus ei ollut kauhean tarpeellinen, mutta ainakin tätä oli tosi hauska tehdä. Saattoi ehkä hieman mietityttää varsinkin tuota Nick Carteria googlettaessani, että mitä ihmettä mä olen joskus ajatellut... :D Jätkähän näyttää ihan Kimi Räikköseltä... No niin, sitten niitä tunnustuksia yhtäläisyyksistä (Vai oliko pelkkää wtf-settiä?) ja omista vastaavistaan kommenttiboksiin! ;)

Mitäs tänne?

Tulin naputtelemaan vähän arkisempia kuulumisia taas välillä. Aloitetaan viime viikon keskiviikosta, jolloin näytin tältä:

Silmätulehdus iski oikeaan silmään! Todennäköisesti tämä johtui siitä, että unohdin ma-ti yöksi piilarit päähän (mitä en yleensä ikinä tee), kun sitten tiistai-iltana alkoi kirvely ja tuntui koko ajan, että on kaatopaikka silmässä. Torstaina kävin näyttämässä terveyskeskuksessa ja tippojen avulla lauantaina oli punoitus jo tipotiessään. Kuva ei edes tee kunnolla oikeutta sille, miltä silmä oikeasti näytti (mun ihohuokosille sitäkin enemmän kyllä ja suurennettuna kuvan värit meni ihan tummiksi, en mä ihan noin laikukas ole!). Oli meinaan punainen!

Lauantaina oltiinkin sitten aamupäivä koko perheen voimin ulkona, kun Lannäslundilla (eli paikallisella maatalouskoululla) oli avoimien ovien-päivä. Pikku-M nautti ihan suunnattomasti katsella eläimiä ja pääsipä hän taas poninkin selkään, sekä testailemaan, miltä tuntuu istua traktorin ja puimurin puikoissa.

Lannäslund-visiitin jälkeen isi ja pimu veivät minut kotiin ja jatkoivat yhdessä matkaa Jepualle Rapakunkkuun eli katsomaan jokkista, jota Jussi harrasti vuosia itsekkin. Heillä oli ollut hurjan hauskaa ja kotiin tullessaan olivatkin kovin väsyneitä ja M itkuinen torkahdettuaan autossa toviksi, jolloin unet jäivät sitten ihan kesken. Isän ja tyttären laatuaikaa parhaillaan! :)

Kulunut viikko on mennyt aika samalla kaavalla joka päivä. Herätään ajoissa ja suhahdetaan yhdeksän jälkeen avoimeen päiväkotiin, sitten kotiin syömään ja päikkäreille. Isi kotiin töistä, ruokaa ja sitten yhdessäoloa ilta. Tiistaina kahvittelin tosin ystävän kanssa, jonka kaasona olen elokuussa ja höpistiin hääjuttuja, minkä ehdittiin.

Ai niin. Oppihan neiti tällä viikolla myös uuden taidon. Nimittäin kielen rullaamisen! :D

Taustalla patjasta ja nojatuolista improvisoitu liukumäki

Tälläistä siis tänne tällä kertaa! Mites teidän viikko sujui ja joko on suunnitelmia tulevalle? :) Itsellä on ainakin suunnitteilla pari postausta, joista toinen meidän kotiin liittyen ja muuten onkin viikko ihan auki.

Päivä Power Parkissa

Viime lauantaina toteutimme tämän kesäloman ainoan kesälomareissun (jos viikkoa isovanhemmilla ei lasketa) ja kävimme Alahärmässä sijaitsevassa Power Parkissa. Ollaan Jussin kanssa käyty siellä aiemminkin kaveriporukan kanssa, jolloin reissut on olleet hieman erilaisia, kun ei ole ollut pientä ihmistä mukana.

Henkilökohtaisesti tykkään Power Parkissa siitä, että siellä on otettu ihan kaiken ikäiset huomioon laitteiden ja viihdykkeiden suhteen. Ihan tuommoisille taaperoikäisille löytyy sopivia laitteita ja sitten on niitä hirvittäviä vimputteita, joihin ainakaan allekirjoittanutta ei saisi kuin melkoisen suuren shekin saattelemana (numeroita saisi oikeasti olla ainakin se viisi, jollei jopa kuusi)... :D Kaikkiin pienempien laitteisiin, joihin pystyy, saa vanhempi mennä lapsen mukaan ilman erillistä lippua tai ranneketta, mikä on kyllä todella kiva. Muutenkin näin sesongin loppupuolella erillistä sisäänpääsymaksua ei peritty, joten ostettiin vain tytölle 23€ miniranneke ja sillä hän sitten pääsi kaikkiin hänelle mahdollisiin laitteisiin.

Pikku-M:stä huomasi aluksi, että häntä jännitti hirveästi ensimmäiset laitteet. Ilmeet olivat kyllä juuri sellaisia, ettei hän oikein tiennyt, mitä tuosta kaikesta olisi pitänyt ajatella.

"Vähän nyt kyllä jännittää..."

Hetken kaikenlaisissa laitteissa pyörittyään alkoi irrota riemunkiljahduksia ja kyllähän meidän neidistä kuoriutui ihan isänsä kaltainen huvipuistohurjapää. Jussi menee kyllä ihan kaikkiin laitteisiin Power Parkissa ilman sen suurempia miettimisiä tai jännityksiä. Paitsi maailmanpyörään, koska se on kaikkien mielestä ihan hirveä. Tämä todettiin muutama vuosi sitten kaveriporukalla, jolloin jopa Jussi ja hänen taisteluparinsa (bestman, paras ystävä) nauroivat aivan paniikin sekaista naurua siellä kammottavassa pienessä kipossa, jonka kiinnityksetkin näyttivät niin epäilyttäviltä... Nyt isä onkin saamassa vuosien kuluessa tyttärestään varmasti hyvän yllytettävän kaikkiin mahdollisiin vatkaimiin eri huvipuistoissa. :)

Äitikin pääsi pariin laitteeseen mukaan

Neiti Tuulitukka keinukarusellissa, joka oli ihan ykkönen!

Varsin totista autoilua.

Power Parkissa on myös Röllimetsä ja Kidius-"farmi", jossa käy tasaisin väliajoin jokin hahmo viihdyttämässä lapsukaisia. M aina ensin arastelee noita isoja otuksia, mutta yleensä pian jo reippaasti menee kättelemään, halailemaan ja poseeraamaan valokuvissa.

Power Park on enää auki ensi viikonloppuna ja sen kyllä huomasi monessa asiassa. Pikkuputiikeissa oli paljon tyhjiä hyllyjä ja paljon tavaraa myytiin alennuksella pois. Myöskään kaikki alueen ravintolat eivät olleet enää auki. Ensimmäisessä kuvassa näkyvässä rakennuksessa sijaitsee kaksi ravintolaa - pizzabuffet ja hampurilaisravintola. Pikku-M sai päättää ruokapaikan ja hänen valintansa oli hampurilainen. Kallista, kuten aina tälläisissä paikoissa, mutta oli kyllä hyvät hampurilaiset. Erityismaininta mahtavalle aurajuustodipille! :) Pitihän sitä Spice Icesta ostaa jäätelöäkin, kaksi isoa (tai no, normaalia) hurrikaania, joista toisessa pätkistä ja dominoa, toisessa pätkistä ja valkosuklaata. Nam! Ei tosin ihan näin isoja saatu kuitenkaan.

"Jos tästä nyppään, niin lähtisköhän irti..."

All in all, meillä oli todella mukava päivä! Olimme paikalla noin kahdesta toista vajaaseen kuuteen. Neiti oli päivän jälkeen niin väsynyt, ettemme päässeet edes parkkipaikalta pois hänen jo nukahdettua takapenkillä. :) Sää helli lämmöllään ja aurinko paistoi koko päivän. Ensi kesänä uusiksi!