Himpula

Varoitus! Sisältää söpöjä vauvakuvia, joten en suosittele vauvakuumeisille. ;)

Raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu, mutta ei kyllä oikein vahinkokaan, joten lapsi oli tervetullut ilmoittaessaan olemassaolostaan. Odotus itsessään oli pitkä, joskin vähäoireinen ja yritys saada synnytys käyntiinkin vaati melkein viikon lääkkeelliset ja luonnonmukaiset keinot. Tyttäremme Pikku-M syntyi itsenäisyyspäivänä 2010 raskausviikoilla 42+1 (eli 15 päivää lasketun ajan jälkeen, jos/kun kaikki eivät noiden viikkojen laskusta ota selvää) ja mullisti kyllä maailman totaalisesti. Suloinen pieni peikkotyttö, jota kätilötkin pysähtyivät osaston käytävillä ihailemaan, kun oli (ja on edelleen) niin mahtavat hiukset pikkuisella.

Ensimmäinen kameraan ikuistettu hymy noin 1kk ikäisenä

n. 6kk

Tuntuu, että tuosta kaikesta olisi vain silmänräpäys aikaa ja nyt M on jo 2v! Kaiken kaikkiaan Pikku-M on ollut todella helppo lapsi. Ei vauvana paljon edes itkeskellyt muuta kuin nälkää tai väsyä, on ollut aina iloinen ja pirteä. Hampaidentulosta on selvitty ilman valvottuja öitä eikä olla oikein edes sairasteltu. Ainut "ongelma" on ollut neidin uni. Nukkunut kyllä aina sinänsä hyvin, mutta on edelleen melko herkkäuninen ja nukahtaminen on välillä taistelua. Ei esim. vieläkään nukahda yksin, vaan toisen meistä vanhemmista pitää olla samassa huoneessa. Mutta sinänsähän tämä ei ole oikea ongelma, se on sitä vain, jos siitä tekee sellaisen!

Luonteeltaan M on iloinen, puhelias, TEMPPERAMENTTINEN ja erittäin vahvatahtoinen, joka nyt uhmaiän saavuttua korostuu ja välillä vedetään itkupotkuraivareita. Äidin pinna on koetuksella ja koitan vain toistella itselleni, että "tämä on vain vaihe, se menee ohi"... Ehkä joskus seuraavan 18 vuoden aikana. ;D

Pikku-M on puhunut todella pienestä. 8kk alettiin hokemaan "kukka, kukka" ja tänä päivänä kertoo pitkiäkin "tarinoita" ja osaa taivuttaakkin sanoja jo aivan uskomattoman hienosti, vaikka itse sanonkin. En olisi koskaan uskonut voivani keskustella 2-vuotiaan kanssa. :)

Pikku-M rakastaa esiintyä ja pitää kyllä ihan varmasti huolen, että hänet huomataan! M laulaa, tanssii, temppuilee ja nauraa paljon. Tämä on kyllä saatu huomata hänestä jo ihan pikkuisena. M on myös erittäin sosiaalinen ja pienten alkujännityksien jälkeen yleensä "orjuuttaa" jonkun leikkimään kanssaan, jos tarjolla on muitakin, kuin äiti ja isi. ;)

Päivääkään pikkuiseni kanssa en vaihtaisi pois, enkä tule ikinä katumaan sitä, että sain lapsen "nuorena" (olimme siis miehen kanssa molemmat 23). Kyllähän näitä lisääkin joskus tahdon, ainakin sen yhden, mutta ajankohta on vielä auki... :) Loppuun vielä tuoreinta kuvaa neidistä

M ja paras karvakorvaystävä Eddie