Seuraava postaus tuskin kiinnostaa kovin monia naisia aiheeltaan, mutta tämä on jotain minulle todella rakasta. :)
En osaa sanoa, miten rakkauteni jääkiekkoon on syntynyt. Meillä ei sitä koskaan ole pelattu, paitsi mitä nyt koulun liikuntatunneilla, eivätkä esimerkiksi vanhempani ole intohimoisia jääkiekon seuraajia. Meillä on kotona katsottu jääkiekkoa sen verran, että maajoukkueen pelejä seurattiin. Muistan suuttuneeni niin monet kerrat jo lapsena siitä, että kaikki muut luovuttivat joukkueen ollessa häviöllä ja itse jaksoin uskoa ja kannustaa omiani (tuosta raivostun edelleen, koska kunnon fani ei käännä selkäänsä joukkueen kohdatessa vaikeuksia).
Teini-iässä löysin yläasteella sielunsiskon, jonka kanssa seurattiin kiekkoa yhdessä ja käytiin jopa vuonna 2003 kahdestaan Tampereella katsomassa Leijonien mm-peliä ihan kahdestaan. Oltiin 16 silloin. Valitettavasti vanhat ystäväsuhteet ovat jääneet jossain vaiheessa, enkä edes tiedä, missä tämä sielunsisko nykyään menee (ei, hän ei ole Facebookissa). Mm-kisojen aikaan hän aina kuitenkin tulee mieleen ja hymyilyttää kaikki ne jutut jääkiekosta ja jääkiekkoilijoista... :)
Jo todella nuoresta asti suosikki liigajoukkueeni on ollut Jokerit. Rapakon takaisista joukkueista lähinnä sydäntä on Chicago Blackhawks ja nykyään myös Boston Bruins. En kuitenkaan ole sellainen, että inhoaisin jotain joukkuetta esimerkiksi Sm-Liigassa. Mielestäni jokainen pelaaja, valmentaja jne. ansaitsee kunnioitusta, koska he ovat kaikki rautaisia ammattilaisia ja eihän sitä nyt vaan voi olla ihan p*ska, kun on päässyt liigaan tai vaikka sitten sinne NHL:ään pelaamaan.
Maajoukkuelätkä on aina ollut kyllä ihan erityisen rakasta. Siitä kertoo ehkä jo sekin, että on valmis maksamaan satoja euroja siitä, että pääsee sitä paikanpäälle katsomaan... :) -95 olin nukkumassa, kun Leijonat voitti maailmanmestaruuden, mutta 2011 istuin sohvalla 5kk pikkuneidin nukkuessa sylissäni ja muistan alkaneeni itkeä 4-1 maalin kohdalla onnesta. Ja niitä onnenkyyneleitä vuodatin vielä paristi myöhemminkin. "Poika" kävi juhlallisuuksissa tuossa piskuisessa naapurikylässäkin (Leo Komarovin mukana), mutta silloin valitettavasti jäi käymättä, kun sattui samaan aikaan Pikku-M:n vauvauinnin kanssa.
 |
| Reilun kuukauden päästä uudestaan! |
Olen onneksi löytänyt rinnalleni puolison, joka jakaa tämän "hulluuden" kanssani. :) Lätkä vilisee keskusteluissa usein, livelähetyksiä katsotaan aina, kun niitä tulee ja meidän pienellä "häämatkallammekin" kävimme sitä kiekkoa katsomassa. Kohta taas suunnataan pääkaupunkiin mm-kisojen merkeissä!
Tuohon alas tuli jostain 2 todella ärsyttävää laatikkoa, joita en saa pois!!!
Täälä kans innokas lätkäfani! Tosin vain mm-puolella, noita sm-liigajuttuja ei oo tullut ikinä seurattua. Varmaankaa siks kun ei meillä päin oo mitään joukkuetta lähelläkään :) Mun innostus lähti juurikin -95 vuoden mm-voitosta, kun tuli niin hyvä fiilis kun iskä oli niin hyvällä fiiliksellä :D siitä asti oon kattonut mm-kisoja joka vuosi. Ja ne on elinehto josta ei tingitä ;)
VastaaPoistaJee, lätkätyttö sielläkin! :) Eipä täällä meilläkään ole kunnon joukkuetta ja lähin Mestisjoukkuekin on Vaasassa (ollaan kyllä varmoja, että viiden vuoden sisään Sport on Liigassa).
PoistaHuomenna kuukausi kisojen alkuun! ;)
Iiiihanaa.. Malta oottaa että pääsee nauliutuun ruudun ääreen :D
PoistaJep! Meitä voi bongailla 11.5. Suomi-Itävalta pelistä suoraa toisen maalin takaa... ;)
Poista