Pieni mainos jostain omasta ;)

En tiedä, onko se ehkä jonkun mielestä mautonta kirjoittaa hääblogia mennessään naimisiin jo toista kertaa. No, totesin että fuck it ja päätin aloittaa sellaisen. :)

Eli jos jotakuta kiinnostaa, niin blogiin pääset täältä!

Yritän kirjoitella molempiin mahdollisimman paljon, koska tavoite on pitää tuo toinen täysin häihin liittyvänä ja tänne sitten raapustella "normaalista" elosta meidän leveyksillä.

Moikka vaan, pitkästä aikaa! Mitä teille kuuluu? :)

Viimeisimmän postauksen jälkeen on tapahtunut niin paljon. Isoja elämänmuutoksia, mutta pääasiassa vain parempaan päin. Ensinnäkin neljä päivää kyseisen tekstin jälkeen tapahtui tämä:

Dan otti ja kosi. <3 Oltiin oltu katsomassa keikkaa Rytmikorjaamolla ja keskusteltiin, että kunpa olisi jo muutaman kuukauden vuosi pidemmällä, niin olisi "sosiaalisesti hyväksytympää" mennä kihloihin. Dan totesi, että fuck it, mitä muut ajattelee ja pyysi mua vaimokseen. :) Nyt sitten suunnitellaan häitä parin vuoden päähän. Veljeni oli kiltti ja otti meistä viralliset kihlajaispotretit Seinäjoella, Törnävän kartanon alueella ja niistä tuli ihanat!

Kihlauksen jälkeen oli selvää, että yhteen muutetaan ja toukokuussa siirsinkin sitten omat ja tyttäreni tavarat Danin kotiin Kruunupyyhyn, josta on nyt tehty meidän kaikkien yhteinen koti.

Toukokuussa tuli myös ikäviä uutisia. Menetin työpaikkani YT-neuvotteluiden tuloksena ja nyt olen sitten "lomaillut" koko kesän.

Mun pieni tyttöseni on kasvanut niin valtavan isoksi. Neiti on tällä hetkellä 4v 8kk ja semmoinenkin fiksu ja filmaattinen pakkaus, ettei tosikaan. :D Älyttää itseään vanhempiakin lapsia mennen tullen ja oppii niin nopeasti, kiitos valtavan tiedonjanon. Viime viikolla hän aloitti kielikylpypäiväkodissa, jossa hän (toivottavasti) oppii ruotsia. Kaikki muutokset hän on ottanut todella hyvin ja viihtyy uudessa kodissamme mainiosti. :)

Meidän perheeseen muutti myös eräs pienenpieni tulokas. Danilla oli entuudestaan jo kissa, Mirko. Pikkuneiti kysyi eräänä maanantaina, että voisiko hän myös saada oman kissan. Olin itse ensin vähän epäileväinen asian suhteen, mutta tuo rakas sulho sai mun mieleni muuttumaan ja siten heinäkuun alussa perheemme kasvoi pienellä Elsa-neidillä.

Elsa on juuri sellainen, kuin mitä kissanpennulta saattaa odottaakin. Hölmö, energinen ja raivostuttava, vaikka onkin myös aivan ihana. :D Mirko oli ensin selvästi sitä mieltä, että tuo otus ei voi olla jäämässä tänne, mutta nyt on mieli muuttunut ja isoveli pesee pientä päivittäin leikkien lomassa. Tosin olen vahvasti sitä mieltä, että Mirkon mielestä Elsa on todella tyhmä, kun se jää jumiin pussilakanan sisään jne. :D

Kesän aikana on tullut myös reissattua paljon. Kahdestaan ja kolmestaan. Tuskassa tuli piipahdettua, Power Park, Ikaalisten kylpylä Ti-Ti-nallen taloineen... Viimeisin reissu oli Hämeenlinnaan noin 50 000 muun ihmisen kanssa katsomaan AC/DC:tä. Ja vielä on isompia ja pienempiä reissuja syksylle tiedossa, pääosin keikkoja katsomaan. Marraskuussa Berliini!

Että tämmöistä tänne. :) Mitäs sinne?

"I say this with all of my heart.."

Teistä suurin osa varmaan tietää sen tunteen, kun kaikki vaan loksahtaa paikoilleen? Niin kuin olisi löytänyt sen puuttuvan, hukassa olleen osan palapeliin. Ja kun sen osan saa paikoilleen, on palapeli kokonainen.

Istuin marraskuussa iltaa ystäväni kanssa. Olin reilu kuukausi aiemmin tullut tylysti jätetyksi, mutta olo alkoi olla paljon parempi ja ystävän kanssa naureskeltiinkin, että ehkä olisi aika "palata markkinoille". Ystäväni kehotti kokeilemaan Tinderiä. "Kyllä sieltä oikeasti voi helmiäkin löytää!" (Ystäväni on kihloissa Tinderissä tapaamansa miehen kanssa.) Olin vähän skeptinen, mutta hän sai ylipuhuttua minut ja tein profiilin.

Mahtaako johtua omasta nirsosta mausta vai mistä, mutta ei niitä matcheja kauheasti tullut sinä aikana, kun Tinder puhelimessa oli. :D Yksi match johti kaksiin treffeihin, mutta aika nopeasti oli kyllä mulle selvää, että ei siitä mitään tulisi, vaikka mukava mies olikin. Toinen match lähetti muutaman viestin, mutta jutustelu loppui lyhyeen. Ja sitten huomasin yhden matchin, joka oli mennyt ihan ohi.

Olin jo sydäntä painaessani niin kovasti toivonut, että tästä tulisi match, koska kyseinen mies vain näytti niin kiinnostavalta (kyllä, pinnallista, I know). Ja olihan se tullut jossain vaiheessa ja huomasin sen vasta viikon päästä tapahtuneesta! Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin laittaa miehelle viestin. Mies, Dan, vastasi hyvin pian viestiini ja aloimme jutella niitä näitä. Ja juteltiin koko yö. Se oli torstai ja valvoin kolmeen asti viestitellen Danin kanssa ja se kemia... Sen vaan pystyi heti tuntea. :)

Meni kaksi viikkoa, ennenkä pystyttiin tavata ensimmäisen kerran. Sen koko kaksi viikkoa me juteltiin whatsappissa kaikki se aika, mitä ei nukuttu. Oltiin molemmat ihan varmoja, että kyllä siinä nyt jotain isoa on tulollaan. Ja se viikonloppu, mikä vietettiin yhdessä, vahvisti sen tunteen siihen pisteeseen, että päätettiin ruveta ihan virallisesti seurustelemaan.

Tästä on nyt kolme kuukautta ja risat päälle. :) Puhuttiin Danin kanssa, että tämä aika tuntuu niin paljon pidemmältä. Niin kuin oltaisiin oltu yhdessä jo kauan. On puhuttu niin paljon. Tiedetään toisistamme paljon, meillä on yhteiset tavoitteet ja halutaan tehdä yhdessä tästä parisuhteesta meidän molempien viimeinen.

Dan on juuri sellainen mies, jonka mä haluan. Ihan oikeasti. :) Kaikilta osa-alueilta. Ja kaikki vaan toimii niin hyvin. Pikku-neitikin on ihan rakastunut ja en voi edes sanoin kuvailla sitä onnen tunnetta, jota koen nähdessäni heidän touhuavan yhdessä nauraen. Sitä rakkautta. :) Ja sitä meillä on. Ollaan toistemme parhaat ystävät, rakastavaiset ja kliseisesti sanottuna soulmates. Kaikki vaan loksahti paikoilleen, kun löydettiin toisemme.

Mä en oo koskaan ollut näin varma mistään. :)

Moikka moi!

Kyllä. I'm back!

Pitkä aikahan tässä onkin taas hurahtanut päivittelemättä, mutta nyt tuntuu taas siltä, että kipinä on heräämässä. :) Instagramissa mua seuraavat lukijat nyt varmaan pääpiirteittäin tietää, mitä mulle kuuluu... Mutta mitä teille kuuluu?

Mun elämässä on tapahtunut niin paljon viime kuukausien aikana. Viime postauksessani mainitsemani reissu Alanyaan tuli ja tykkäsin tuosta turistirysästä kyllä yllättävän paljon. Säät olivat aivan upeat koko viikon ja mun rusketukseni... Noh, antaa muutaman kuvan puhua puolestaan. ;)

Reissun jälkeen heitettiinkin häränpyllyä sitten ihan kunnolla. 1,5 viikkoa ehti kulua kotiutumisesta, kun silloinen poikaystäväni päätti, että meidän suhde on nyt loppu. Yhtäkkiä ja tavallaan yllättäen, vaikka olin vähän jotain aavistellutkin olevan vialla. Mutta sydänhän siinä meni niin rikki, että olin suomeksi sanottuna ihan paskana kuukauden verran ja itkin, itkin ja itkin. En oikeasti tiedä, miten olisin selvinnyt ilman perhettä ja ystäviä, jotka säntäsivät apuun ja tueksi heti, pyytämättä ja mitään vaatimatta. Rakastan teitä kaikkia!

Kuukauden jälkeen tajusin, että eipäs ole minun menetykseni, ansaitsen parempaa kohtelua, sekä ihmisen, joka todella arvostaa minua ja niin sanotusti "palasin markkinoille". Vähän treffailua, muutamia surkeita yrityksiä iskeä meikäläinen baarista... :D Sitten löytyi joku, josta kerron isosti ja tarkemmin myöhemmin, koska tämä vain niin ansaitsee oman postauksensa ja ison huomion. Sen verran sanon, että ikinä ei ole näin kovaa ja syvälle sisimpään iskenyt. Ei ikinä. :)

Miltäs se akka nykyään sitten näyttää? Syyskuussa pudonneita kiloja oli kai 22? Noh... ;) Nyt niitä on kymmenen enemmän! Ja on se ulkonäkö muutenkin ottanut muutosta aika reippaasti.

Mulla on niin hyvä olo. :) Vielä olisi joku 5-6kg matkaa tavoitteeseen (en tiedä tämän hetken tarkkaa painoa, koska mun puntaristani kuoli paristot :D), mutta kyllä se reilu 30kg pudotus näkyy ja tuntuu. Kovasti on kehuja tullut ja minäkuva on niin paljon parempi, kuin vuosi sitten. Vaatteista sen verran, että tuo ylimmän kuvan takki on kokoa M ja toisen kuvan ihana pitsinen pikkumusta 42. Housuista menee vaihtelevasti 42 tai 44 entisen 50-52 sijaan ja paidoista M/L/40, ennen XL/XXL/48. I'm so proud!

Yhdessä kuvassa näkyy myös mun uusi addiktioni... Postailen niistä vielä erikseen, löytyy nimittäin vielä yksi muualtakin noiden lisäksi ja seuraava kuva on jo valittu, kunhan vain saa rahat kasaan... ;) Saatan olla vähän hullu, mutta mä tykkään olla tatuoitavana ja mielestäni (ja muidenkin mielestä) nämä kuvat näyttävät niiiiiiiiiiin hyvältä.

Tällä kertaa lupaan ja vannon, että palaan pian asiaan. Käsi sydämellä! :) Mun on ollut tätä niin ikävä!

Sinne se kesä meni!

Syyskuun ensimmäinen päivä, kesä on virallisesti ohi. Tähän kesään mahtui niin paljon, että en edes muista, milloin viimeksi olisi ollut tälläiset pari kuukautta. Muutto, rakkautta, minireissuja, häitä, pienen ihmisen iloa... :) Onneksi tämä syksykin on varmasti hyvä, kuukauden päästä pötkötellään rakkaan ja parin ystävän kanssa Alanyan rannoilla!

Reilu viikko sitten julkaisin Facebookissa melkoisesti kehuja ja tykkäyksiä keränneen kuvan ja tahdon nyt jakaa sen teidänkin kanssa, koska oon aika f*cking proud. ;)

 

Enää reilu kilo seuraavaan tavoitteeseen! :) Nuo vasemman puoleisen kuvan housut näyttää tänä päivänä näinkin mahtavilta mun päällä (itseasiassa ovat jo muuttaneet uuteen kotiinkin):

Onneksi pääsee ulkomaille ostamaan uusia, HALPOJA vaatteita, kun mikään kaapissa ei enää oikein istu. Kaikki vaan roikkuu päällä ja sekös ärsyttää.

Elokuussa juhlittiin vihdoin rakkaiden ystävien häitä, joissa sain kunnian toimia toisena kaasona. Tulen tekemään vielä kokonaisen postauksen hääpäivästä, joka oli muuten ihan täydellinen, kunhan saan kuvat käsiini ja luvat ihmisiltä niiden julkaisemiseen. Tässä kuvat omasta lookistani, joka keräsi kovasti kehuja (eräältä sulhon tutulta vähän liikaakin huomiota :D):

Mekko löytyi Miss Windy Shopista, samoin alushame. Kengät ovat Lola Ramonan luottomallini Angie, hiukset laitettiin Salon Hennassa Ellun toimesta ja meikin tein itse. :) Tuo mekko oli kavennuksista huolimatta ihan hirveän iso edelleen, mutta kyllä se meni. Nyt on suunnitteilla vähän isompaa muokkausta sille, kunhan saan aikaiseksi. Hih, hiuskuvan taustalla näkyy, miten ihana mies mulla on... ;)

Hyvää alkanutta syksyä kaikille! :)

Asuja, kuulumisia ja vähän paljastuksiakin

Heipparallaa! Täällä on muutosta selvitty ja lomatkin alkavat olla lusittu (sitähän mulla oli valtavat 8 päivää). Juuri sopivasti lomalle lompsiessa alkoivat upeat ilmat ja lämpö on hellinyt koko viikon. Ollaan kotiuduttu uuteen asuntoon hyvin, Pikku-M on vuorotellen ollut minun ja isänsä luona ja hyvin on mennyt. :)

Haluan itserakkaasti jakaa teille muutaman kuvan itsestäni. :D Pari uutta kesälempparia on löytynyt vaatekaappiin - jotain sellaista, mitä en viime kesänä olisi voinut kuvitellakaan laittavani päälle. Monen asian summana (painonpudotus, vuolaat kehut ulkonäöstä mm.) löytynyt itsetunto on antanut kuitenkin sen verran potkua, että uskallan niin paljon paremmin laajentaa vaatevalikoimaanikin. Kännykkäräpsyjä sori, en nyt juuri osaa sanoa, missä mun (huono) kamerani on.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on ehkä eniten rohkeutta vaatinut ostos. Nimittäin tuo farkkuhame. Vuosi sitten en olisi kovin helpolla vetänyt noin lyhyttä hametta päälleni, enkä toki vieläkään julkisesti uskalla lähteä tuo päällä ulos ilman leggingsejä tai sukkahousuja. Mutta I love it!

Hihattomat paidat ovat aina olleet minulle vähän niin ja näin, että kehtaanko käyttää, koska en ole ikinä tykännyt näyttää käsivarsiani. Paksuthan ne ovat edelleen, mutta en jaksa välittää enää. :D Tämä ihana toppi löytyi Facebookkirppikseltä, on uusi vielä kaiken lisäksi! Niin mun näköinen, selässä on pitsiäkin... :)

Nämä kaksi kuvaa ovat rakkaan ystäväni polttareista, jotka menivät muuten ihan täydellisesti. :) Meidän kaasojen pitkä suunnittelu palkittiin ja morsian oli erittäin tyytyväinen ja onnellinen päivästään. Meillä oli illan pukukoodina muille kuin morsiamelle "Pikkumusta" ja omat kesäisemmät mustat mekkoni ovat kaikki auttamattoman isoja. Tuota kasvokuvaa kun vertaa vanhempiin, niin huomaa todella eron, mikä tämän vuoden aikana on tullut muotoon... :)


Pakko vähän paljastaa teillekin (sen uhalla, että nyt mut tuomitaan tästä asiasta), kun tämä on jo täysin julkista muutenkin, mutta tuo hehku mun kasvoille on ilmestynyt erään ihmisen asteltua mun elämääni... ;) Tunnettu jo tovi, mutta ihastuttu mun eroni aikoihin (jonka kanssa hänellä ei sitten ollut mitään tekemistä, ettei jää kenellekään epäselväksi) ja sittemmin ruvettu seurustelemaan. Enkä voisi olla onnellisempi. <3

Elämää se vain on...

Mä tiedän, että se mitä aion nyt teille kertoa, tulee järkyttämään monia. Koska sitä tämä on aiheuttanut kaikissa, järkytystä. Ja epäuskoisuutta. Ja ennenkaikkea keskustelua.

Puhuin tuossa "paluupostauksessani" tulevista muutoksista elämässä. No. Pitkän harkinnan jälkeen tultiin aviomiehen kanssa siihen tulokseen, että ollaan siinä pisteessä, kun on parempi nostaa kädet pystyyn ja todeta, että ei tätä enää pysty korjata. Ollaan siis eroamassa. Päätöstä ei tehty helposti ja ajatus on muhinut molempien päässä jo todella kauan (siis oikeasti todella kauan), mutta vaati aikaa uskaltaa sanoa se ja todeta, että tämä oli nyt tässä. Syihin en sen suuremmin ala pureutua näin julkisella foorumilla, ei niitä tiedä kaikki "oikeat tututkaan". :) Muutetaan erilleen tulevan kuun vaihteessa. Itse olen jo asunnon löytänytkin, kiitos yhden työkaverin, ja huomenna olisi tarkoitus kirjoittaa vuokrasopimus. Jos olisin taikauskoisempi, niin olisin tuossa joku aika sitten ottanut vihkisormukseni rikkoutumisen jonkinlaisena merkkinä tulevasta.

Pikku-M tulee asumaan meidän molempien luona vuoroviikoin. Meille se on paras ja ainut oikea vaihtoehto, koska meidän mielestä molemmilla vanhemmilla ja ennenkaikkea lapsella on oikeus viettää yhtä paljon aikaa yhdessä. Alussa mennään kyllä varmasti lapsen ehdoilla ja jos hän esimerkiksi kesken toisen luona vietettävän viikon mennä toisen luokse, hän saa mennä. Pieni ihminen ei vielä ymmärrä, mitä se eroaminen tarkoittaa, niin ollaan puhuttu tytölle, että kohta asutaan kahdessa kodissa, joista toisessa hän saa asua isin ja toisessa äidin kanssa.

Sen voin vielä sanoa, että pitkästä aikaa ollaan molemmat oikeasti onnellisia ja helpottuneitakin, kun asiat ovat selvinneet niin hyvin ja ero tapahtuu hyvissä väleissä ja ystävinä. :) Mulla on todella hyvä olo, osittain johtuen tästä ja osittain muusta. Saadaan molemmat ruveta elämään omaa elämäämme, eikä meidän tarvitse katkeroitua vuosia huonossa avioliitossa. :)

Long time no see... again.

Hei vaan kaikki! Mun uudenvuodenlupaukseni vähän räjähti käsiin, enkä ole kirjoitellut pitkään pitkään aikaan mitään. Oikeasti ei tässä ole kyllä aikakaan riittänyt oikein mitenkään päin, työt ja arki vievät niin hurjan paljon ajasta ja iltaisin ei jaksa enää keskittyä postausten tekemiseen. Vieläkö siellä joku seuraaja näkee tämän postauksen vai joko kaikki on painaneet unfollow? :D

Mitä tänne sitten kuuluu? No aika paljonkin. Olo on keventynyt viitisentoista kiloa! En ole painanut näin vähän varmaan kymmeneen vuoteen, lukemat muuttuivat vaa'assa kaksinumeroisiksi ja olen niin ylpeä itsestäni. Vyötä on saanut kiristää reilun kymmenen senttiä kireämmälle ja kaikki vaatteet ovat isoja. :) Jopa tänä keväänä ostamani ihana bikerfarkkutakki on jo vähän turhan tilava. Saan varmaan myydä sen syksyllä, koska en aio saada kilojani takaisin! Tässä kuva viime viikonlopulta ystävien häistä, joita juhlittiin ihan loistavassa aurinkoisessa säässä ja ilta oli aivan mahtava. Ja miten söpö tuo 3,5v pikkuneiti onkaan!

Meidän elämässä on tulossa isoja muutoksia lähiaikoina (ei, en ole kuitenkaan raskaana), joista tulen kyllä kertomaan sitten, kun aika on sopiva. Luultavasti tulee sitten enemmän aikaa taas bloginkin naputtelulle. :) Uudet tuulet puhaltavat ja olen onnellinen!

See you in 11 months!

Nimittäin joulukoristeet. Tänään siivoiltiin koristeet ja kuusi pois nurkista, vaikka mielelläni olisin niitä vielä katsellut hetken. Pikku-M:lle oli pieni järkytys, kun kuusen kerrottiin menevän roskiin ja koristeet takaisin varastoon, mutta innoissaan kuitenkin keräsi kuusesta palloja paketteihin takaisin. Tytön huoneeseen jätettiin "heppavalot", joista on tullut tärkeät yövalot, eikä siten rohjettu niitä pois ottaa. Pelkästään niiden ikkunalta hyllyn alapuolelle siirtäminen aiheutti nimittäin pienen itkun, ennenkä neiti hyväksyi niiden uuden paikan useiden testien jälkeen... :)

Mulle joulu on niin tärkeä ja rakas juhla ja nykyään se onni, mikä pienen lapsen kasvoilta paistaa koko joulun ajan, kun näkee isovanhempia enemmän, saa lahjoja, on herkkuja ja joka päivä joulukuun saa avata joulukalenterista luukun... Priceless. Noh, reilu 11 kuukautta, niin se on täällä taas! Onko muita, jotka jo melkein odottaa seuraavaa joulua?

Pakko heittää tässä yksi tv-sarjasuositus samalla. Katsoin tätä kyseistä sarjaa jakson sieltä ja toisen täältä jo kauan sitten sen tullessa toista kautta telkkarista, mutta vasta nyt olen katsonut koko sarjan Netflixistä ja voi pojat, miten hyvä se onkaan! Nimittäin Tudors. Jos historialliset sarjat kiinnostavat, niin kannattaa tuo ehdottomasti katsoa. Ja jo ihan tämänkin takia (kuvat täältä):

Ja näissä kuvissa ei edes näy herran hymy, joka saa kyllä ihan varmasti polvet veteläksi... ;) Mutta Tudors on oikeasti ihan loistava sarja ja suosittelen oikein lämpimästi.

Long time no see

Hei vaan kaikille! Täällä on pitänyt blogihiljaisuutta jo tovin johtuen elämänrytmien valtavasta muutoksesta. Aionkin tehdä tälle uudelle vuodelle yhden lupauksen ja se on lupaus alkaa päivittää blogia taas useammin! Edes kerran tai kaksi viikossa olisi jo hyvä alku. :)

Mitäs tänne kuuluu ja mitä on loppuvuoteen mahtunut?

Noh. Tytär täytti itsenäisyyspäivänä 3 vuotta! Joka päivä sitä ihmettelee, miten ihmeessä aika voi mennä näin nopeasti ja lapsi kasvaa ja oppii ihan silmissä. Synttäreitä vietettiin kolme päivää enemmän ja vähemmän ja lahjamäärät... No, voitte kuvitella, miten paljon lähisuvun ainut lapsi niitä saa. :D Sama toistui joulupakettien kanssa. Synttärikakku näytti tänä vuonna tältä:

Puppe on tytölle todella rakas hahmo, joten pyydettiin Jussin kanssa äidiltäni, että taiteilisi sen kuvan kakkuun. Tytön omasta toiveesta kakussa on "pinkkinen" sydän.

Heti Pikku-M:n syntymäpäivää seuranneena maanantaina meidän elämä sitten muuttui kertaheitolla, kun tyttö aloitti päivähoidon aivan kertakaikkisen ihanan perhepäivähoitajan luona ja minä työt korjausompelijana. Molemmat ollaan viihdytty loistavasti ja on kyllä oikeasti mukavaa olla pitkästä aikaa palkkatöissä! Tytöllä on hoidossa kavereina kolme ihan saman ikäistä tyttöä (kaikki ovat 3kk sisään toisistaan syntyneitä) ja ovat kyllä mahtava porukka. Hoitotäti aina kehuu, kuinka ihania tyttöjä nämä neljä ovat ja tulevat niin hyvin toimeen keskenään. Emme olisi kyllä voineet villeimmissä unelmissakaan toivoa, että lapsen päivähoito alkaisi näin hienosti, kun pahimmat itkutkin on koettu silloin, kun Jussi on hakenut tyttöä kotiin ja häntä on kovasti harmittanut jättää leikit kesken... :)

Loppuun vielä pari kuvaa kuluneilta parilta kuukaudelta ja pari tämän hetken rakkausbiisiä. Vilahtaapa siellä uudet silmälasitkin, kun poltin veronpalautukset moisiin... ;) Tai no, ostin kahdet samanlaiset. Toiset on vain mustat versiot noista. You like?

Lapsen varsin tyttömäisiä syntymäpäivälahjoja... :D

Ja sitten ne biisit. Tuo Ellie Gouldingin Burn on kertakaikkiaan ihana ja Calvin Harrisin Under control pistää kyllä niin lujaa tanssijalan vipattamaan, ettei mitään järkeä! Enjoy!

Ai niin. Joudun laittamaan hetkeksi tuon sanavahvistuksen kommentteihin päälle, koska yhteen tiettyyn postaukseen tulee koko ajan bottien lähettämiä roskakommentteja... Anteeksi. :/

You are a pirate!

16.11.2013 merirosvot valtasivat luolan Pietarsaaressa. Tarjolla oli ruokaa karibialaiseen tyyliin ja juomaa jokaisen oman mielen mukaan. Myös merensininen booli kävi kaupan ja humallutti kovimmatkin piraatit. Olimme järjestäneet myös hieman ohjelmaa merirosvoaiheisen tietokilpailun muodossa, jonka voittaja sai käteensä aarrekartan (tai no, karttoja). Ja kyllähän se aarrekkin löytyi hetken etsimisen jälkeen.

Tykkään näistä teemajuhlista jo senkin takia, että kaikki oikeasti panostavat asuihin ja lookkiinsa. Ja olihan meitä monennäköistä merirosvoa ja niiden kavereita. Kuvat ovat pariskunnittain, lukuunottamatta erästä kaunista neitokaista ja Pollyä, vaikka välillä luulisi heidänkin olevan pariskunta Facebook-kirjoittelun pohjalta... ;)

Jos joku ei hiffaa tästä kauniista vaaleasta neitokaisesta, ketä hän esittää, niin tässä selitys. Hän on siis Greenpeacen aktivisti Sini Saarela, joka Venäjällä alunperin pidätettiin merirosvouksesta... :D Harmikseni huomasin, että kuvista ei löytynyt kunnon asukuvaa yhdestä vieraasta, mutta hän esiintyy kyllä seuraavassa kuvassa.

Tytöistä ja pojista pitää aina erikseen ottaa omat ryhmäkuvat ja mielestäni näistä tuli oikein hyviä! Tuon "photoboothin" taustana toimi vitriini, joka peitettiin viidellä metrillä velouria ja päälle laitettiin hieman pulloja ja kynttilöitä sekä iso kallo ja helminauha. Tein valmiiksi iltaa varten lyhyehkön piratehenkisen Spotify-soittolistan, jonka voi käydä vakoilemassa täältä!

Koristeluissa luotettiin pääasiassa kankaisiin ja kynttilöihin. Pengastimme vanhat kangasvarastoni ja heittelimme niitä ympäriinsä mm. pöytäliinoiksi. Portaikkoon kierrettiin Punanaamiosta tilattua paperiköynnöstä ja sillä saatiinkin kyllä portaat kivan näköisiksi! Ja hei porukkahan oli kuin yksi koriste itsessään... ;)

Loppuun vielä muutama "tunnelmakuva", jotka kertovat illasta varmasti paljon! Ilta oli ihan hurjan hauska ja seuraavan vuoden bileiden ideakin heitettiin jo ilmoille... Niitä odottaessa siis! ;)

Tämä oli muuten blogin kirjoitus numero 100! Party!

Kenkäkiusaus

Ette usko, minkälaisessa kiusauksessa olen hankkia jälleen uuden parin poposia, mutta pidän pintani! Nämä ihanat Iron Fistin Wolfbeaterit on olleet haikailulistalla jo siitä saakka, kun ne Brandoksen valikoimiin tepsuttelivat ja nyt ne ovat Outletin puolella hintaan 25€. Mä en kestä! Kuvat täältä.

Mutta mä pidän pintani, koska päätin työpaikan varmistuttua ruveta säästämään palkoistani sen verran, että ensi kesän häissä jaloissani nähdään jotain näiden tapaista. Yksi unelma, joka on toteutettavissa! Kuvat täältä.